Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 109 s.

Ebballa on kaksi kotia – ja viisi meno-paluulentoa vuodessa. Ebba tahtoisi päästä heti juttelemaan Finlandia-talon itsenäisyysjuhlasta muiden nelosluokkalaisten kanssa. Huomenna koulussa ei muusta puhutakaan kuin tansseista. Mutta Ebban pitää matkustaa isän luo Berliiniin. Miksi juuri tänään!

Ebban maha painaa tuhat kiloa. Taas hän joutuu lentämään yksin. Saksan-koti ei tunnu enää yhtä kodilta, kun isän kanssa alkaa Jolanka ja välillä myös Jolankan tytär Anna, joka on kuusi ja matkii kaikessa. Ärsyttävää. Kunpa olisi vain yksi koti!

Perillä isällä on Ebballe yllätys. Tosi tyhmä yllätys. Annakin yllättää Ebban. Hänellä on salaisuus. Ehkä Anna ei sittenkään ole ihan mahdoton.

Oma arvioni: Kahden maan Ebba kuvaa hyvin tämän päivän ilmiöitä. Ala-Harja onnistuu mielestäni kuvaamaan uskottavasti neljäsluokkalaisen tytön ajatuksia kahden kodin ja epävarman maailman haasteiden keskellä elämisestä. Uskon, että samanlaisessa elämäntilanteessa olevien lasten on helppo samaistua tytön tunteisiin, sillä aikuiselle lukijallekin tulee vahvasti tunne, että Ebba puhuu juuri minulle.

”Äiti ylpeilee kavereilleen, että meidän Ebba on niin itsenäinen, kun se on lentänyt eskari-ikäisestä lähtien Helsingin ja Berliinin väliä. Ärsyttävää. Mä en todellakaan halua äidin ylpeilevän sillä, että mä olisin jotenkin itsenäinen, kun en mä yhtään ole.”

Yksin lentäminen on tytöstä oikeastaan aika pelottavaa. On mietittävä, uskaltaisiko puhua lentoemännälle, ja kuka mahtaa tällä kerralla istua viereen. Eikä asuminen kahdessa kodissakaan ihan ongelmatonta ole.

”Kaksi kotia on paras mahdollinen ratkaisu, äiti sanoo. Tässä tilanteessa. Kaikille kolmelle. Onko äiti varma? Musta tuntuu, että aina kun mä oon Saksassa, mä menetän jonkin tärkeän asian Suomessa. Ja aina kun mä oon Suomessa, mä menetän huippujutun joka tapahtuu just silloin Saksassa.”

Huolistaan huolimatta Ebba on kuitenkin onnellisen oloinen lapsi, jolla asiat ovat kaiken kaikkiaan varsin hyvin. Kirja onkin siis tunnelmaltaan ennen kaikkea toiveikas. Tätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokasta on helppo suositella alakouluikäisille lukijoille.