Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 224 s.

Metsäkansan tarina on matka lukuisten metsän asukkien valtakuntaan: miten niiden elinolosuhteet ovat muuttuneet ja miltä tulevaisuus näyttää. Nämä eläinlajit heijastelevat maamme metsien todellisuutta - myös sitä, miten luonto on kärsinyt rakennemuutosten ja metsäteollisuuden intressien sekä ilmastonmuutoksen takia. Jotkut aikoinaan runsaslukuiset lajit, kuten töyhtötiainen, hömötiainen ja kuukkeli, ovat vaarantuneet ja hävinneet laajoilta alueilta kokonaan. Toiset uhanalaiset lajit, kuten kettu, kanahaukka ja susi, vuorostaan osoittavat, miten sopeutuva luonto on suurempienkin muutosten edessä.

Kirjan tarina etenee Kimmon henkilökohtaisen matkan kautta: hän kiertää lapsuudestaan tuttuja metsiä vuoden ajan taltioiden näkemäänsä kuvin ja sanoin. 

Miten voimme pelastaa tuhansia vuosia maamme metsissä eläneet lajit, jotka uhkaavat kadota elinaikanamme? Haluammeko tehdä niin? Ihminen muuttaa teoillaan luontoa joka päivä, mutta voiko luonto vielä muuttaa meitä?

Oma arvioni: Uudessa kirjassaan Kimmo Ohtonen vie lukijan jälleen kiehtovalle luontomatkalle. Hän jatkaa palkitusta Karhu - voimaeläin -teoksestaan tutulla tyylillä; upeilla kuvilla ja puhuttelevilla sanoilla. Luontokuvaukset ovat huikeita ja tarinat ajatuksia ja tunteita herättäviä. 

"Metsä on tyyni. Vaitonainen. Sammal tuntuu jalkojeni alla pehmeältä. Minua ympäröi villi, ihmiskäsin koskematon erämaametsä. Syvä kuin meri." 

Ohtonen kuvaa kirjassaan sitä, kuinka ihminen on luonnon suurin muokkaaja. Vaikka luonto pyrkiikin kaikin mahdollisin tavoin mukautumaan ja sopeutumaan aiheuttamiimme muutoksiin, se ei selviä yksin. Siispä meidän tulee katsoa peiliin ja toimia maltillisesti ja faktoihin tukeutuen metsiemme ja muun luonnon hyväksi. Meidän tulee kuunnella, mitä metsiemme ikoniset lajit, kuten kuukkelit, töyhtötiaiset, metsot ja metsäjänikset, meille kertovat. Ohtonen toteaakin, että luonto on tärkein yhteinen jaettavamme. Kirjan lukemisen jälkeen hänen näkemykseensä on helppo yhtyä.

"Vanha, elämän monimuotoisuutta pursuava metsä on menettänyt pyhän asemansa, joka sillä aikoinaan oli. Joskus aarniometsä oli tämän pienen, itsenäisyydestä unelmoivan kansan vapauden symboli ja inspiraatio. Henkinen selkäranka." 

Mutta, millainen on metsiemme merkitys ja tila tulevaisuudessa? Yhdessä voisimme huolehtia siitä, että luontosuhteemme kehittyy myönteiseen suuntaan. Ohtonen sanookin osuvasti, että kysymys on jatkuvasta oppimisen ja uusien kysymysten tiestä, elinikäisestä matkasta vailla yhtä päämäärää. Keskeinen kysymys on, voimmeko löytää tasapainon luonnon kanssa ja myös ihmisten välillä. Haluan uskoa siihen, että toivoa on, mikäli tahtoa löytyy riittävästi. 

Kirjaa voi suositella todella lämpimästi kaikille luontoihmisille asuinpaikasta riippumatta. Minulle, jolla luontokokemukset rajoittuvat nykyään lähinnä pihapiirin lintujen ja oravien puuhien seurantaan ikkunan takana, teos tarjosi avaramman näkökulman metsiimme ja niiden asukkeihin. Suomalaisen luonnon puhtautta ja kauneutta olen toki aina arvostanut ja eläinten oikeuksia kunnioittanut, mutta kirjan luettuani uskon oivaltaneeni luonnon monimuotoisuuden merkityksen ja ihmisen roolin siinä aiempaa paremmin. Metsäkansan tarina -teos on kerrassaan erinomainen kokonaisuus, jonka ääreen kannattaa pysähtyä oikein ajan kanssa.