Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin


Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 268 s.

Täältä tulee Aino Ritari! Mummohuumori valloittaa - ja pöyristyttää herkkähermoisia. Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?

Seppo Miekk´oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää - vai tekeekö sittenkin?

Oma arvioni: Rimpelän esikoisromaani on rempseän humoristinen kirja, jota on mahdoton olla lukematta vähintään hymähtelemättä - edellyttäen toki, ettei pipo ole liian kireällä. Kirjassa kun on huumoria sielläkin, missä sitä ei oikein ole totuttu näkemään. Kirjailija nimittäin käsittelee ikäihmisten ongelmia, kuten muistihäiriöitä, yksinäisyyttä ja elämänhallinnan menettämisen pelkoa, mustan huumorin keinoin. Siinä, että keho rapistuu ja ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti eikä sen vauhdissa oikein enää pysy mukana, ei toki sinänsä ole mitään huvittavaa. Mutta tarinan absurdiuden asteelle kohoava tragikoomisuus naurattaa.

Samalla kirjaa lukiessa mieleen nousivat myös ne uutiset, joissa on kerrottu vanhusten löytyneen kodeistaan kuolleina vasta viikkojen - ja joskus jopa kuukausien päästä menehtymisestä. Se on todella surullista. Entä sitten hautajaiset ilman kantajia ja saattoväkeä - suorastaan lohdutonta. Eikö olisi sittenkin parempi edes joskus kysellä naapurilta, mitä hänelle ihan oikeasti kuuluu ja tiirailla ovisilmästä, mitä rappukäytävässä tapahtuu?


Kepeän kuorensa alla tuore romaani ottaa omalla tavallaan kantaa vaikeisiinkin kysymyksiin, ja saapa sote-uudistuskin osansa. Rimpelän kirjoittama teos on siis kokonaisuudessaan syvällisempi kuin aluksi luulisikaan. Ja monitahoisuudestaan huolimatta paketti pysyy kasassa suhteellisen hyvin. 

Tätä kirjaa lukiessa mietin moneen otteeseen, kuinka hyvin tämä tarina sopisikaan teatterin lavalle.  No, eipä ihme, sillä tekstin takana onkin stand up -koomikko. Tosikoiden ei ehkä kannata lukea tätä kirjaa. Jos sen sijaan pidät mustasta huumorista, sinun kannattaa mielestäni ehdottomasti hypätä vauhtimummon rullaattorin kyytiin. 

Kommentit