Kirjaesittely: Kerttu Lehdon Wikken kulmalla ja muita runoja
"Viisaat selittävät:
Elämä on matka
eikä onnellinen sammaloidu."
Näin kirjoittaa Kerttu Lehto (s. 1990) esikoisrunoteoksessaan Wikken kulmalla ja muita runoja. Nuoren turkulaisnaisen suorasanaisissa ja kaunistelemattoman rehellisissä runoissa kantavina teemoina ovat onnen olemuksen oivaltaminen, rakkauden kipeyden kokeminen sekä itsensä etsiminen.
Joskus elämä yllättää, rakkaus sattuu ja tulevaisuus pelottaa. Koemme surua, katkeruutta ja ikävää. Jos emme niin tekisi, olisimmeko edes ihmisiä enää, Lehto pohtii. Hän puhuu runoissaan avoimesti myös mielenterveyden hauraudesta ja siitä, kuinka vaikeaa masennuksen ymmärtäminen sitä omakohtaisesti kokemattomalle onkaan. Hän kirjoittaakin eräässä runossaan osuvasti näin:
"Älä kuvittele että ymmärtäisit.
Vain silloin voit saavuttaa
ymmärryksen hivenen."
Vahvan ja omaäänisen runokokoelman keskeisenä sanomana on mielestäni se, ettei ihmisen rikkinäisyydessä ja haavoittuvuudessa ole mitään hävettävää - vaikka ympäristö asenteillaan usein niin antaa ymmärtää. Monet kirjan runoista ovat sävyiltään tummia, mutta löytyy joukosta myös toivoa antavia valonpilkahduksia. Omat kipupisteensä voi ehkä sittenkin kääntää voimavarakseen.
Runot voimaannuttavat. Kerttu Lehdon sujuvia ja tunteita täynnä olevia riimejä lukiessa minulle syntyi voimakas tunne siitä, että niiden takana oleva nainen on runoja kirjoittaessaan ajatellut samoin. Wikken kulmalla ja muita runoja on kirja, jota suosittelen lämpimästi etenkin elämänmakuisen runouden ystäville. Se on teos, johon voivat tarttua yhtä hyvin niin nuoret kuin varttuneemmatkin lukijat.
Kerttu Lehto: Wikken kulmalla ja muita runojaKustantaja: Mediapinta
Julkaisuvuosi: 2017 Sivumäärä: 66 s. |