Kirja-arvio: Tuomas Kailan Lähettiläät

Tuomas Kailan Lähettiläät -proosateosta kuvataan sysimustan humoristiseksi. Tuon luonnehdinnan perusteella en sitten taida olla sysimustan huumorin ystävä, sillä kirjassa ei ollut juurikaan aineksia, jotka olisivat naurattaneet minua. Ehkä liikuttiin sitten jo huvittavuuden liian tummissa sävyissä. Eri puolilla maailmaa toimivien diplomaattien päänsisäinen maailma osoittautui liian nyrjähtäneeksi minun makuuni. Satiiri on vaativa huumorin laji - eikä ainakaan tällaisin aihein oikein minun juttuni. Jos olen ihan rehellinen, suurin mielenkiintoni kohdistui tässä kirjassa siihen, missä päin maailmaa milloinkin liikutaan - eli minkä maan lippu ilmestyy seuraavaksi silmien eteen. Muita otsikoita kun ei teksteissä ollutkaan. 

Vaikka en lukijana kaihda vaikeitakaan aiheita, tässä teoksessa oli paljon epämiellyttäviä, jopa kuvottavia, aineksia, joita musta huumori ei onnistunut mielestäni keventämään tarpeeksi tehokkaasti. Nimen omaan edellä mainitusta syystä en pitänyt juurikaan kokoelman novelleista, mutta kyllä kirjoittaja tarinan kertomisen hyvin hallitsee. Kielellinen ilmaisu olikin mielestäni kirjan parasta antia. Teksti vaikuttaa vaivattomalta, eikä siinä ole liiallista kikkailua. Mutta, onko tarinoissa mikään oikeastaan sitä, miltä se aluksi näyttää... Voit päätellä sen vain lukemalla tekstit itse. 

Jos raadolliset ihmiskohtalot kiinnostavat, eivätkä kaltoinkohtelu ja ihmisoikeuksien polkeminen ahdista liikaa, Lähettiläät kannattaa lukea. Se voi tarjota sinulle erilaisen lukuelämyksen. Varmaa on ainakin se, että Kailan esikoisproosateos ei päästä lukijaansa helpolla. 


Tuomas Kaila: Lähettiläät

Kustantaja: Kulttuurivihkot
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 102 s,

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.