Emilia Karjula & Tiina Mahlamäki (toim.): Kurinalaisuutta ja kuvittelua - Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen

Kustantaja: Kustantamo Tarke
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 204 s.

Kirjoittamisessa on aina mukana kuvittelua, oli tekeillä sitten fiktiivinen teksti tai faktoihin perustuva tietokirja. Kurinalaisuutta puolestaan tarvitaan, että aihe pysyy kasassa ja työ tulee valmiiksi. Luovassa tietokirjoittamisessa molemmat korostuvat - faktoissa on pysyttävä, mutta tekstin ei tarvitse olla tylsää.

Kurinalaisuutta ja kuvittelua antaa kymmenen näkökulmaa siihen, mitä luova tietokirjoittaminen voi olla: aloittamisen taitoa, inspiraation vaalimista, eläytymistä ja kuvittelua, yhteisöllistä esseen kirjoittamista, monimuotoista tiedeviestintää, kritiikin kirjoittamista ja kirjallisuuslehtityötä sekä taiteellista tutkimusta ja kokeilevaa tieteellistä kirjoittamista. Kirjoittajat edustavat useita aloja, kuten taidehistoriaa, Suomen historiaa, esitystaidetta ja -tutkimusta, uskontotiedettä, kasvatustiedettä, kirjallisuutta ja kirjallisuudentutkimusta. Tekijät käsittelevät aiheitaan oman työnsä ja persoonansa avulla.

Kirjan tausta on Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Jokaiseen artikkeliin sisältyy kirjoitusharjoitus. Teos soveltuu oppikirjaksi ja itsenäisen kirjoittamisen tueksi.

Oma arvioni: Kirja on monipuolinen kattaus luovaa tietokirjoittamista käsitteleviä tuoreita artikkeleita. Ne inspiroivat ja innostavat kokeilemaan erilaisia tyylejä, sillä kirjoittamiseen ei ole olemassa yhtä tyyliä ja tapaa - ja hyvä niin.

"Käytännön kirjoittamisessa tietokirja ja romaani eivät välttämättä erkane kovin kauas toisistaan. Minusta hyvä rakenne ja hyvä kieli toimivat kaikissa teksteissä ja huono rakenne ja huono kieli taas upottavat minkä hyvänsä yritelmän."

Tähän historioitsija Teemu Keskisarjan esittämään näkemykseen on helppo yhtyä. Koko teoksen keskeisen sanoman voisi tiivistää oikeastaan saman kirjoittajan yhteen lauseeseen:

"Tositarinan kirjoittaminen suurehkolle yleisölle on sekä tiedettä että luovaa taidetta."

Keskisarja kehottaa lukijaa kirjoittamaan niin kirkasta suomea ja niin tosia tarinoita kuin mahdollista ja katsomaan, mihin se riittää. Tätä oivallista ohjetta pyrin noudattamaan parhaani mukaan. Minäkin haluan uskoa siihen, että hyvin kerrotuille tarinoille on paikkansa myös tulevaisuudessa.

Tämä teos valaa sekä lukijoihin että kirjoittajiin uskoa tarinoiden voimaan. Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille erilaisia tietotekstejä kirjoittaville. Olet sitten aloitteleva tai kokenut kirjoittaja, artikkelit ja harjoitukset antavat jokaiselle jotakin.