Jani Toivola: Kirja tytölleni

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 219 s.

Mihin haluan vanhemmuudessani pyrkiä? Uskallanko toteuttaa itseni näköistä vanhemmuutta vai haenko muilta hyväksyntää?

Kirja tytölleni on omakohtainen kertomus isän ja tyttären suhteesta ja tavoitteesta löytää juuri itselle oikea tapa olla vanhempi. Se sanoittaa tarkkanäköisesti vanhemmuuden tuntoja, jotka ovat samaan aikaan ainutlaatuisia ja kaikille tuttuja. Kirjan läpi kulkee tarina isäksi tulosta, arjen hallinnasta, työuupumisesta ja toipumisesta. Tuokiokuvien kautta rakentuu oivallus pienten hetkien tärkeydestä. Lopulta elämän merkityksellisyys löytyy irti päästämisen taidosta, rohkeudesta kulkea lapsen rinnalla ja rakkauden hyväksymisestä.

Oma arvioni: Jani Toivola kuvaa uudessa kirjassaan avoimesti ja rehellisesti omaa tietään isäksi ja matkaansa vanhemmuuden kasvuprosessissa. Hän luonnehtii kasvatusta hienosti näin:

"Ei ole kyse siitä, millä ominaisuuksilla minä sinut varustan, vaan ennemminkin minun uskalluksestani ottaa vastaan se, mitä sinusta nousee esiin ja mihin minua kuljetat. Isoimman virheen voin tehdä siinä, että torjun omien pelkojeni vuoksi jotakin, joka on sinussa puhkeamassa kukkaan."

Vanhemmuus on siis ennen kaikkea rinnalla kulkemista, rohkaisemista ja kannustamista. Tärkeää on  tarjota tukevaa olkapäätä silloin, kun sitä tarvitaan. On ymmärrettävää, että vanhemmat kokevat usein riittämättömyyttä niin itse itselleen asettamien kuin yhteiskunnallisten odotusten ja vaatimustenkin edessä. Henkilökohtaisten kokemustensa valossa Toivola pohtiikin kirjassaan paljon kysymystä ihannevanhemmuudesta ja ihanneperheestä. Hän tulee lopulta varsin lohdulliseen johtopäätökseen:

"Meillä jokaisella on mahdollisuus olla omassa yhteisössämme kuplan puhkaisijoita, keskustelunavaajia, inspiraation lähteitä ja muutoksen tekijöitä. Suunnannäyttäjiä elämälle, jossa näemme ja hyväksymme eri tavat olla ihminen."

Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että uskallamme tehdä itsemme näköisiä ratkaisuja. Jani Toivola tietää mistä puhuu, sillä hänellä tuota uskallusta on ollut. Hänellä on ollut muun muassa rohkeutta toteuttaa isyyttään omalla tavallaan. Ja kirjallaan hän haluaa kannustaa muitakin tekemään samoin ja seuraamaan unelmiaan. Mielestäni Kirja tytölleni onkin erinomainen puheenvuoro monimuotoisen ihmisyyden ja vanhemmuuden puolesta. Se on myös kaunis kertomus rakkaudesta. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille ihmisille ulkoisiin ja sisäisiin ominaisuuksiin katsomatta. Jokaisen pienen lapsen vanhemman kannattaa ehdottomasti lukea tämä koskettava ja toivoa antava kirja. Mutta sopii se mainiosti myös lapsettomille lukijoille. Minä ainakin "ihastuin" kirjaan heti.