Kirjaesittely: Riina Mattilan Järistyksiä

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 111 s.

Riina Mattilan (s. 1991) esikoisromaani Järistyksiä sijoittui toiseksi WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailussa. Järistyksiä on vahva ja vaikuttava, ihon alle menevä tarina tytöstä, joka kokee olevansa sukupuoleton. Asiaa ei kuitenkaan pikkukaupungissa ymmärretä eikä perheessä hyväksytä. Järistyksiä onkin koskettava kuvaus siitä, miltä tuntuu elää vuosikausia vääränlaisena - niin sanotun normaalin ulkopuolella. 

"Kun kaikki keinut ovat varattuja ja sitä huomaa seisovansa yksin eri puolella pihaa kuin muut, ymmärtää maanpinnalla kaikessa olevan kyse rajoista. Kahlitsevista, muiden määräämistä rajoista, joihin minä en saanut itseäni mahtumaan, vaikka yritin kuinka."


Vapaamassa ilmapiirissä  ja suvaitsevassa ympäristössä Eelia löytää kuitenkin vähitellen itsensä juuri sellaisena kuin hän on. Hän oppii rakastamaan ja kokee tulevansa vihdoin nähdyksi ja rakastetuksi omana itsenään. Kun rooli riisutaan, maa järisee, ja elämään astuvat värit ja ilo kaiken kipuilun ja kelpaamattomuuden jälkeen. 

"Mä en oo teidän tyttö, en kenenkään tyttö, enkä koskaan tuu olemaankaan. Kuuletteko!"

Mattilan nuorille (12+) kirjoittama romaani on täynnä vahvoja tunteita ja kaikessa koskettavuudessaan se sai ainakin minut ajattelemaan, että kirjoittaja tosiaankin tietää, mistä kirjoittaa. Uskon Eelian tarinan olevan erityisen järisyttävä kokemus sellaisille nuorille, jotka kokevat olevansa jotakin muuta kuin heidän oletetaan olevan. Vaikka aihe onkin rankka, tarjoaa tämä teos onneksi esimerkin, jonka toivoisi antavan nuorille rohkeutta olla juuri sellaisia kuin ovat. Kirja ravistelee käsityksiämme siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Ja sitä yhteiskunnassamme tosiaan tarvitaan.

Tämän kirjan pohjalta syntyisi monissa koululuokissa varmasti kiinnostavia keskusteluja. Suosittelen kirjaa paitsi kohderyhmään kuuluville nuorille, niin myös heidän opettajilleen ja vanhemmilleen. Ymmärryksen lisääntyminen erilaisuutta kohtaan on aina hyvä asia. 

P.S. Edellä mainitun kirjoituskilpailun voitti Jukka Behmin romaani Pehmolelutyttö, jonka arvioin blogissa jo aiemmin. Voit lukea postaukseni täältä