Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä - Muistiinpanoja

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 206 s.

Nuori ihminen rakentaa elämäänsä ja samalla tarinaa itsestään. On löydettävä vastauksia tärkeisiin kysymyksiin: kuka minä olen, mitä tahdon, mihin kuulun? Suurista elämänvalinnoista rakentuvat kertomuksen koukuttavat käänteet. Kunnes jonain päivänä huomaa, että ratkaisut on tehty. 

Punainen lanka katkeaa.
Sen pituinen se, niinkö?

Tarinan päätyttyä alkaa toinen elämä. Rohkealle päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveilulle ei ehkä ole enää tilaa. Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? Kuinka löytää olemassaololle suunta arjen rutiinien keskellä? Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta? 

Pauliina Vanhatalo havainnoi ja kuvaa avoimesti ja tarkkanäköisesti vakiintuneen aikuisuuden ja arjen mukanaan tuomia haasteita, iloja ja suruja.

Oma arvioni: Vanhatalon kirjoissa minua viehättää erityisesti niiden omaelämäkerrallisuus. Pidän myös kerronnan avoimuudesta ja kielellisen ilmaisun sujuvuudesta, joka on paikoin lähes runollista. Itse ajattelen, että jokaisella meistä on kiinnostava tarina kerrottavaksi. Siis tavallisuuskin kiehtoo, mitä se sitten ikinä onkaan. Tässä kirjassa kirjailijan pohdinnat keski-ikäistymisestä, ajan kulumisesta ja elämän suunnasta haastavat myös lukijaa miettimään itseään ja omaa elämäänsä. Suuria kysymyksiä riittää, mutta varmat vastaukset puuttuvat. Vaikka vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyvät kipuilut ovat minulle vieraita, löysin kirjasta kuitenkin mukavasti samaistumispintaa, olenhan nelikymppinen kirjoittava nainen. Kirjan luettuani toivon entistä hartaammin, että uskallan unelmoida ja saan kirjoittaa aina. 

Minun on helppo yhtyä Pauliina Vanhatalon ajatukseen: 

"Varjelen minulle jääneitä avoimia kysymyksiä halulta löytää nopeat ja lopulliset vastaukset. Tahdon pysyä joustavana ja vastaanottavaisena."

P.S. Arvioni Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi -kirjasta voit lukea täältä