Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

Kustantaja: Mediapinta
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 86 s.

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuuria vaaleanpunaisia pyjamia ja käytävällä kolisevia lääke- ja ruokakärryjä. 

Riipaisevat säkeet saivat minut miettimään, miksi ikäihmisiä ei arvosteta yhteiskunnassamme riittävästi. Jos niin tehtäisiin, heille kaikille taattaisiin oikeus inhimilliseen, hyvään ja mahdollisimman onnelliseen vanhuuteen. Silloin myös heidän omaisensa voisivat paremmin ja pystyisivät nukkumaan yönsä levollisemmin. Kysymys on paitsi resursseista niin ennen kaikkea myös arvoista. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi ja kohdatuksi arvokkaana yksilönä ikään ja muihin ominaisuuksiin katsomatta. Kunpa päättäjätkin ymmärtäisivät sen. Muussa tapauksessa tulevaisuus näyttää kyllä aika synkältä. Varsinkin silloin, jos edes humppa ja konjakki eivät "maistu".