Domenico Starnone: Solmut

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Italiankielinen alkuteos: Lacci
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Sivumäärä: 191 s.

"Tätä leikkiä on jatkunut vuosia, vuosikymmeniä, ja siitä on muodostunut meille tapa: elämä katastrofin keskellä, piehtarointi häpeässä, siinä on parisuhteemme liima."

Solmut on kertomus avioliitosta. Niin kuin monet muutkin liitot, se on kokenut kovia iskuja, huojunut arjen alla, ja natissut liitoksissaan. Ja silti se on kestänyt. Tai ainakin päällisin puolin näyttää siltä. Vandan ja Aldon avioliiton pahin kriisi koettiin kymmeniä vuosia sitten, mutta säröt näkyvät vieläkin. Nyt kun talossa ovat enää vain he kaksi lasten lennettyä pesästä, säröt uhkaavat levitä halkeamiksi, joita kukaan ei osaa enää korjata. 

Oma arvioni: Solmut on koruton kuvaus erään avioliiton vaiheista puolisoiden ja hieman heidän jälkikasvunsakin kertomana. Kirjaa lukiessa ruusunpunaiset kuvitelmat ikuisesta onnesta ja rakkauden muuttumattomuudesta haalistuvat nopeasti - jos sellaisia nyt jollakin enää edes sattuu olemaan. Starnone ei turhia selittele,  eikä tarina eksy sivuraiteille. Kokonaisuus on todella napakka, onhan alle kahteensataan sivuun saatu puristettua iso kertomus. Kirjailija siis hallitsee sujuvan kerronnan ja tietää, kuinka saa pidettyä lukijan otteessaan - ilman suurta draamaa ja yllätyksellisiä juonenkäänteitäkin. Solmut on mielestäni oivallinen osoitus siitä, että arkisissa asioissa on ainekset hienoon romaaniin, jossa ovat solmussa muutkin kuin kengännauhat, mutta jota on kaikista sotkuista huolimatta vaivatonta lukea.

Kuuntelin Helsinki Lit 2018 -festivaalin keskustelua, jossa tämä suosittu italialaiskirjailija kertoi tarinaa lapsuudestaan ja ajattelin heti, että hänen tuotantoonsa täytyy tutustua. Solmut on Domenico Starnonen  ensimmäinen suomennettu teos.  

Kommentit