Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Århundradets kärlekskrig, punktroman (2016)
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivumäärä: 173 s.

Elämänmittaisen suhteen raunioilla viihtyvät suru, katkeruus, halu ja viha.

Ennen toisistaan juopuneet rakastavaiset ovat keskellä piinallista keskustelua, jossa avataan kaikki ne haavat, joita parisuhde pahimmillaan kantaa mukanaan. Tihenevät lauseet saavat epäilemään, oliko raunioiden paikalla koskaan mitään parempaa. 

Eroaminen on kuin
maanjäristys.
Jos hyvin käy
näkee miten
oma maailma romahtaa.

Marta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina (1978) ilmestyi 40 vuotta aiemmin. Vuosisadan rakkaussota tuo avioliiton uuteen tilaan ja aikaan kuvaten samalla pettymystä sukupuoliroolien jähmeyteen ja asenteiden muuttumattomuuteen. 

Oma arvioni: Vuosisadan rakkaussota on suorasanainen näkökulmaromaani pitkän avioliiton viimeisistä hetkistä. Kirja on myös avainromaani, sillä se kuvaa varsin peittelemättömästi todellisia henkilöitä, eli tässä tapauksessa siis kirjailijaa itseään ja hänen ex-miestään. Kiinnostuin kirjasta Helsinki Lit 2018 -tapahtumassa käydyn keskustelun perusteella, vaikka en edellä mainittuja henkilöitä tunnekaan. 

Rakkaussota on vahvaa dialogia, jossa kummankin osapuolen pettymys, viha ja kauna purkautuvat rajusti. Nainen kokee olevansa alistavan miehensä vanki, ja mies kuvittelee olevansa yli-ihminen.  Kirjallaan Ebba Witt-Brattström haluaa ravistella perinteisiä sukupuolirooleja ja ottaa kantaa väkivallattoman parisuhteen puolesta. 

Ennakkoon mielenkiintoni kirjaa kohtaan heräsi ennen kaikkea sen muodon, runomuotoon asetellun proosan, vuoksi. Vaikka vuoropuhelu sinänsä kohtuullisen hyvin toimikin, kaipasin kieleen kuitenkin enemmän sävyjä ja tasoja.