Kirja-arvio: Susinukke Kosolan Varisto - Tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana
Omakustanne
Julkaisuvuosi: 2018 Sivumäärä: 111 s. |
INHOROMANTTINEN JA - siinä kaikki, mitä Susinukke Kosolan kirjoittaman uusimman teoksen takakannessa lukee. Kyseinen kirja on monella tavalla erikoinen. Sitä ei voi nimittäin ostaa, mutta sen voi saada itselleen tunnustusta vastaan. No, minä en ole tunnustanut mitään, vielä. Kirjan kappale 1302/2000 kulkeutui minulle Vaski-kirjaston kautta.
Varisto on kenties omalaatuisin kirja, jonka olen toistaiseksi lukenut. Se on ristiriitainen; helppo ja vaikea, ymmärrettävä, mutta samalla myös täysin käsittämätön. Se on mustavalkoinen, se on punainen. Se on kysyvä, mutta ei vastauksia antava, vai onko? On se. Varisto on...
Lue Varisto, niin saat selville, mitä se sinulle on. Minulle se oli ennen kaikkea sukellus kieleen, sanojen loputtomaan virtaan. Hyppy, joka hengästytti ja havahdutti. Pani miettimään maailmankaikkeutta ja minuutta, ihmiskuntaa ja identiteettiä. Olemassaolon outoutta, olemisen olennaisuutta. Sitä, kuinka kaikki on itse asiassa syntynyt tyhjästä, mutta tyhjä ei voi koskaan syntyä, joten tyhjyyttä ei ole.
Lue Varisto, niin saat selville, mitä se sinulle on. Minulle se oli ennen kaikkea sukellus kieleen, sanojen loputtomaan virtaan. Hyppy, joka hengästytti ja havahdutti. Pani miettimään maailmankaikkeutta ja minuutta, ihmiskuntaa ja identiteettiä. Olemassaolon outoutta, olemisen olennaisuutta. Sitä, kuinka kaikki on itse asiassa syntynyt tyhjästä, mutta tyhjä ei voi koskaan syntyä, joten tyhjyyttä ei ole.
"(…) KAIKKI LIIKE ON SEURAUSTA TASAPAINON PUUTTEESTA
KAIKKI MIKÄ ON, ON PUUTTEELLISTA
KAIKKI MIKÄ ON, ON JOTAIN
KAIKKI MIKÄ ON
ON SEURAUSTA TASAPAINON PUUTTEESTA (…)
Kaiken on siis liikuttava koko ajan. Kosola rohkaisee meitä paitsi nolostumaan myös rakastumaan. ja rakastamaan, koska "MIKÄÄN EI VOI IKINÄ PYSÄHTYÄ" Vaikka Varisto onkin näennäisesti nopealukuinen runoteos, sen pyörryttävästä sanatulvasta toipuminen ei varmasti ihan hetkessä onnistu. Mutta eipä siihen ole tarvettakaan. Useammalla lukukerralla Variston sisältä löytynee yhä uusia ulottuvuuksia.
Teoksen teksti toimii todennäköisesti hyvin myös lavalla esitettynä, mutta kokonaisvaltaisen lukukokemuksen saa lukiessaan vaihtelevilla fonteilla ja väreillä kirjoitettua tekstiä. Ehkä tähän loppuun sopii nyt sitten vielä se nolo tunnustus: kirjan kuvitus on minulle edelleen suuri arvoitus.
P.S. Varisto kilpailee Tanssiva karhu 2018 -runopalkinnosta.
Voit lukea Varistosta lisää täältä