Samanta Schweblin: Houreuni


Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2018
Espanjankielinen alkuteos: Distancia de rescate (2014)
Suomentanut: Einari Aaltonen
Sivumäärä: 121 s.

Oma lapsi on muuttunut vieraaksi.
Näkymätön vaara varjostaa idylliä.

Miten rakkaintaan voi suojella?

Nuori äiti Amanda makaa maalaissairaalassa kuolemaisillaan. Vierellä valvoo David-poika, joka ei ole hänen lapsensa. Amandan ja Davidin vuoropuhelussa keriytyy auki pahaenteisten tapahtumien sarja, tarina kadotetuista sieluista, hiipivästä myrkystä ja äidinrakkauden riittämättömyydestä. 

Ekokatastrofin uhka ja yliluonnolliset ainekset yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla tässä ylistetyssä romaanissa, jossa äidin peloista pahimmatkin voivat toteutua.

Oma arvioni: Rauhallisen maalaiselämän idyllin rikkoo ruton lailla tuhoa kylvävä epämääräinen myrkytystila, joka tuhoaa elämän muutamassa tunnissa. Siinä pahaenteinen lähtökohta hyytävälle trillerille, jota lukiessa oli välillä jopa vaikea hengittää. Argentiinalaissyntyinen Samanta Schweblin (s. 1978) kuvaa esikoisromaanissaan äidinrakkautta ja vieraantumista tavalla, joka saa lukijan hämmentymään jättäen jälkeensä avoimia kysymyksiä. Pelastusetäisyys, johon kirjan espanjankielinen nimikin viittaa, osoittautuu käsitteenä varsin kuvaavaksi äidin ja lapsen välisessä suhteessa. 

Kirja on sivumäärässä mitattuna kevyt, mutta sisällöltään kuitenkin kaikkea muuta. Kieli on lyhyttä ja yksinkertaista, mutta tunnelma on kuumeisen painostava ja tarina kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan varsin arvoituksellinen. En yleensä lue samaa kirjaa useampaan kertaan, mutta Houreunen kohdalla voisin hyvinkin tehdä poikkeuksen. Toinen lukukerta saattaisi nimittäin tuottaa erilaisen lukukokemuksen. 

Kiinnostuin kirjasta sekä hienon kansikuvan että Helsinki Lit 2018 -tapahtuman kirjailijahaastattelun perusteella. Teos on mielestäni hengästyttävän hämmästyttävä. Jos etsit erilaista luettavaa, Houreuni on erinomainen valinta. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen elokuva tämän pienoisromaanin pohjalta syntyy. 

Kommentit