Kirja-arvio: Aleksi Wileniuksen Tähdet ovat aina yllämme -runokokoelma

Kustantaja: Annorlunda Mediatuotanto Oy
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 81 s.

Luonto, rakkaus ja kaipaus on vahvasti läsnä Aleksi Wileniuksen (s. 2000) Tähdet ovat aina yllämme -esikoisrunokokoelmassa. Herkän elämänjanoisissa ja rakkaudennälkäisissä runoissa välillä aurinko paistaa porottaen, välillä sade ropisee. Kevät vaihtuu kesäksi, kesä taittuu syksyksi. Ihminen on yksin vähemmän kuin yhdessä. 

Kauneutta on jokaisessa hetkessä. Sinun tulee vain pitää silmäsi auki.

Niinhän se on. Meidän tulee vain muistaa katsoa ja pysähtyä ihmettelemään.  Vain siten voimme huomata pilvien ainutlaatuisuuden, perhosen lennon, peipon vaikenemisen - ja tähdet, jotka ovat aina yllämme. 

Niin kuin joutsenet nousevat yhdessä lammesta, minä tarvitsen sinua lentääkseni.

Aleksi Wilenius kirjoittaa lyhyitä, mutta paljonpuhuvia runoja. Runoja, jotka ovat helposti lähestyttäviä. Lyriikkaa, joka  ikään kuin kehottaa lukemaan hitaasti, sana sanalta maistellen. Mikä olisikaan parempi tapa, sillä ahminen ei mielestäni sovi runojen lukemiseen lainkaan. Hektisen arjen keskellä on voimaannuttavaa pysähtyä välillä hetkeksi luonnon ihmeiden ja elämän suuruuden äärelle. Tähdet ovat aina yllämme on kokoelma, jonka pariin palaan mielelläni uudestaankin. Ja toivon kirjoittajan jatkavan valitsemallaan tiellä. Lämpimät kiitokset kirjailijalle arvostelukappaleesta.