Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
 |
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2018
Ranskankielinen alkuteos: Les gens heureux lisent et boivent du café (2015)
Suomentanut: Kirsi Tanner Sivumäärä: 219 s. |
Voiko surua päästä pakoon? Dianen on pakko yrittää.
Kirjakahvila Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia sijaitsee Pariisin sydämessä, ja se on Dianen luomus. Vaan Diane ei ole käynyt kahvilassaan ainakaan vuoteen. Ei sen jälkeen, kun hänen miehensä ja pieni tyttärensä lähtivät automatkalle, jolta eivät koskaan palanneet.
Diane on surun halvaannuttama. Hän elää neljän seinän sisällä puolityhjien einespakkausten ja täpötäysien tuhkakuppien ympäröimänä, kunnes eräänä päivänä hän päättää riuhtaista itsensä irti pieneksi kutistuneesta elämästään. Hän muuttaa Irlantiin, maahan, jota hänen aviomiehensä rakasti. Pieni kylä Atlantin rannalla ottaa Dianen avosylin vastaan. Kaikki muut paitsi Edward, naapurimökissä asuva töykeä valokuvaaja.
Oma arvioni: Tämä kirja päätyi lukulistalleni pelkästään nimensä perusteella, en lukenut edes takakansitekstiä, kun tein varauspäätöksen. Sen verran viehättävä nimi kirjalla oli. Ikävä kyllä odotukseni eivät oikein täyttyneet ja hieman petyin, sillä lukeminen ja kahvin juonti olivat teoksessa todella vähäisessä roolissa. Alkoholia ja savukkeita sen sijaan kului huomattavasti, ja se teki tarinan tunnelmasta jotenkin tunkkaisen. Hienon nimen tausta toki selvisi, mutta eipä kahvilassa juurikaan oleskeltu.
Kirja oli huomattavasti kevyempi kuin oletin, mutta ei onneksi kuitenkaan kokonaisuutena ihan liian siirappinen. Ja loppu jäi sen verran avoimeksi, että todennäköisesti tulen lukemaan ensi keväänä ilmestyvän jatko-osankin. Jos haluat lukea helpon välipalakirjan, lue Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Minun kohdallani "lause" ainakin pitää paikkansa...
Oma arvioni: Tämä kirja päätyi lukulistalleni pelkästään nimensä perusteella, en lukenut edes takakansitekstiä, kun tein varauspäätöksen. Sen verran viehättävä nimi kirjalla oli. Ikävä kyllä odotukseni eivät oikein täyttyneet ja hieman petyin, sillä lukeminen ja kahvin juonti olivat teoksessa todella vähäisessä roolissa. Alkoholia ja savukkeita sen sijaan kului huomattavasti, ja se teki tarinan tunnelmasta jotenkin tunkkaisen. Hienon nimen tausta toki selvisi, mutta eipä kahvilassa juurikaan oleskeltu.
Kirja oli huomattavasti kevyempi kuin oletin, mutta ei onneksi kuitenkaan kokonaisuutena ihan liian siirappinen. Ja loppu jäi sen verran avoimeksi, että todennäköisesti tulen lukemaan ensi keväänä ilmestyvän jatko-osankin. Jos haluat lukea helpon välipalakirjan, lue Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Minun kohdallani "lause" ainakin pitää paikkansa...