Eppu Nuotio: Anopinhammas
 |
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: Sivumäärä: 254 s. |
Lukijat hurmannut hyvänmielen dekkarisarja jatkuu!
Kun espanjalais-suomalaiset häät saavat karmean lopun, on paikalla tietenkin tarkkavaistoinen Ellen Lähde. Puutarhamatkalla Andalusiassa Ellen Lähde saa yllätyskutsun häihin, joissa vihitään suomalainen sulhanen ja espanjalainen morsian. Aamulla Ellen herää huutoon. Hän pitää syyllisinä kovaäänisiä riikinkukkoja, mutta hänen saapuessaan aamiaiselle totuus valkenee. Eivätkä yllätykset lopu häihin, kun Ellen saa työnnettyä lusikkansa sukusalaisuuksien soppaan.
Anopinhammas jatkaa kutkuttavan koukuttavaa sarjaa, jossa Ellen Lähde, intohimoinen perennaharrastaja ja marttaihminen, ratkoo vapaa-ajallaan rikosmysteerejä neitimarplemaiseen tyyliin.
Oma arvioni: Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan toisessa osassa liikutaan sekä Espanjan auringon alla että Suomen Turussa. Minusta on aina mukavaa, kun kirjasta voi bongata monia itselleen tuttuja paikkoja. Kirjassa tavataan jo Myrkkykeisossa seikkailleita henkilöitä, joten kyseinen kirja olisi hyvä lukea ensin, mutta välttämätöntä se ei kuitenkaan ole. Teosten mysteerit kun eivät liity mitenkään toisiinsa.
Anopinhammas kertoo äideistä ja anopeista - siis voimakastahtoisista naisista. Se on tarina suvun vaietuista salaisuuksista, jotka ovat kaivertaneet ihmisten sisimpään syvää katkeruutta. Auttamishaluisena ja ehkä hieman liiankin uteliaana naisena Ellen ei malta olla tutkimatta, mitä menneisyydessä oikein on tapahtunut.
Jos etsit hyvää mieltä tuovaa ja kevyttä kotimaista jännityskirjaa, on Anopinhammas ihan hyvä valinta. Se saa kaipaamaan kesään, vaikka syksyn ruskassa oma viehätyksensä onkin. Kirjalla on mielestäni varsin kuvaava nimi ja mietinkin jo, mikäköhän kasvi mahtaa antaa nimensä tämän kotoisan dekkarisarjan seuraavalle osalle...
Oma arvioni: Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan toisessa osassa liikutaan sekä Espanjan auringon alla että Suomen Turussa. Minusta on aina mukavaa, kun kirjasta voi bongata monia itselleen tuttuja paikkoja. Kirjassa tavataan jo Myrkkykeisossa seikkailleita henkilöitä, joten kyseinen kirja olisi hyvä lukea ensin, mutta välttämätöntä se ei kuitenkaan ole. Teosten mysteerit kun eivät liity mitenkään toisiinsa.
Anopinhammas kertoo äideistä ja anopeista - siis voimakastahtoisista naisista. Se on tarina suvun vaietuista salaisuuksista, jotka ovat kaivertaneet ihmisten sisimpään syvää katkeruutta. Auttamishaluisena ja ehkä hieman liiankin uteliaana naisena Ellen ei malta olla tutkimatta, mitä menneisyydessä oikein on tapahtunut.
Jos etsit hyvää mieltä tuovaa ja kevyttä kotimaista jännityskirjaa, on Anopinhammas ihan hyvä valinta. Se saa kaipaamaan kesään, vaikka syksyn ruskassa oma viehätyksensä onkin. Kirjalla on mielestäni varsin kuvaava nimi ja mietinkin jo, mikäköhän kasvi mahtaa antaa nimensä tämän kotoisan dekkarisarjan seuraavalle osalle...