Petri Pietiläinen & Juha Metso: Junnu Vainio - Sellaista elämä on
Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2018 Sivumäärä: 401 s. |
Tuhansien laulujen Junnu täyttäisi tänä vuonna 80 vuotta
Juha "Watt" Vainio kaikuu karaokepaikoissa päivittäin. Vanhat pojat viiksekkäät, albatrossit ja elämän erotiikat puhuttelevat aina vain uusia sukupolvia. Harva tietää kulkevansa Rööperiin, Kolmannella linjalla tai Venukseen Vainion sananjäljissä.
Sellaista elämä on pureutuu Vainion elämään ja laulujen perintöön. Ainutlaatuinen kuvamateriaali Junnusta kuvittaa laulujen taustamaisemaa. Ystävät ja yhteistyökumppanit, kuten Vexi Salmi ja Katri Helena, sukulaiset, kuten Ilkka Vainio, sekä ihailijat Junnun lauluseurasta karaokelaulajiin paljastavat suhdettaan Junnuun.
Aikalaismuistoista tullaan tähän päivään. Esittelyssä ovat Juha Vainio -messut, Juha Vainio -palkinto voittajineen, muistokonsertit ja sanoitusten pohtijat. Teoksessa kosketellaan sitä kipeää ja hauskaa, mikä elämään kuuluu. Junnuun pureudutaan kirjalle nimen antaneen kappaleen sanoin. Siinä ikääntyvä mies lohduttaa sydämensä särkynyttä nuorta: vanhemmatkin itkevät, mutta elämä jatkuu.
Juha Vainio kuoli 52-vuotiaana. Tuhansien laulujen mies täyttäisi tänä vuonna 80-vuotta. Ilkka Vainio jatkoi isänsä matkaa lauluntekijänä. Kirja päättyy hänen säkeistöönsä siitä, millaista elämä olisi ollut vanhan Junnun näkökulmasta.
Vainio kiteytti suomalaisen nostalgian. Hän on viihdemusiikin kestävintä perintöä. Laulut elävät - ja Junnu niiden mukana. Menneisyys ja nykypäivä yhtyvät kirjassa suoraan sanottuna ja kuvattuna!
Oma arvioni: Sanoittajamestarin "neroutta" todistellaan kirjassa kymmenien haastattelujen voimalla, mutta yhtä voimakkaasti ja täysin ilman sensuuria, puhutaan myös Juha Vainion alkoholismista ja sen vaikutuksista perhe-elämään ja työhönkin. Mies itse ei omista asioistaan ja varsinkaan tunteistaan juuri puhunut. Hän antoi laulujensa puhua puolestaan - ja hyvä niin. Lapsuudesta asti Junnun laulut ovat soineet niin automatkoilla pohjoiseen kuin Saimaan rannalla istuskellessakin. Osaan monien sanat edelleen ulkoa ja suurinta suosikkiani en niiden joukosta osaa nimetä. Hienosti ne ovat aikaa kestäneet ja aina silloin tällöin nostalgisia muistoja herättäneet.
Tämä Juha Vainiosta (1938 - 1990) tehty tuorein elämäkerta on oikeastaan varsin viinanhuuruinen, joten sitä voi minusta kutsua todelliseksi äijäkirjaksi. Muutamat asiat toistuivat kirjassa turhan usein, ja oikoluku olisi mielestäni voitu hoitaa muutenkin huolellisemmin. En oikein osaa suositella kirjaa kenellekään, mutta kyllä tämä kirja lukijansa löytää.