Niina Hakalahti: Syön aamupalaksi Eiffel-torneja - 104 kirjoitusharjoitusta

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 137 s.

Kirjoittamisen voi aloittaa kuka tahansa, milloin tahansa. Joskus on kuitenkin vaikea päästä alkuun ilman ulkopuolista sysäystä. Niina Hakalahden veikeä ja inspiroiva kirjoittamisopas tarjoaa 104 erilaista harjoitusta - kaksi jokaiselle viikolle - sekä pohdittavaa harjoitusten oheen. Osalle tehtävistä on tarjottu myös vaihtoehtoisia harjoituksia. 

Syön aamupalaksi Eiffel-torneja antaa välineet kirjoittamisesta innostumiseen ja sen hyville vaikutuksille altistumiseen. Hakalahti punoo oppaassa yhteen kokeneiden kirjoittajien vinkit ja omakohtaiset kokemuksensa kirjoittamisen saralla. Helposti lähestyttävä teos sopii kaikentasoisille kirjoittajille.

Oma arvioni: Olen oikeastaan aina kirjoittanut jotakin; päiväkirjaa, runoja, blogeja, kolumneja ja pari kirjaakin. Olen myös aina lukenut paljon - ja laidasta laitaan. Olen lukenut myös monia kirjoitusoppaita. Tämä Niina Hakalahden 104 kirjoitusharjoitusta sisältävä opas on piristävä poikkeus tässä kirjavassa joukossa. Suhtaudun kirjoittamisen ohjeistamiseen yleisesti ottaen hieman skeptisesti, mutta tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että tätä harjoitusta on haluan kokeilla, ja tätä ja... Hakalahti luonnehtii kirjaansa matalan kynnyksen kirjoitusoppaaksi ja uskon sen olevan juuri sitä ja vieläpä riippumatta siitä, onko kirjoittamisesta kertynyt paljon tai vähän kokemusta. Ja mikä parasta, kirjoittaa voi kuka vaan, mistä tahansa aiheesta eikä ole olemassa huonoa syytä kirjoittaa. Niina Hakalahti kirjoittaakin alkusanoissa osuvasti näin:

Kirjoittaminen on siitäkin hieno alue, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Mikä tahansa hetki on oikea hetki.

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kirjoittaminen tuo elämään lisää mielekkyyttä, sillä se mahdollistaa ajatusten jäsentämisen ja vaikeidenkin tunteiden ilmaisemisen. Kirjoittaminen tuo elämään myös yllätyksellisyyttä; aloittaessaan ei voi koskaan tietää, minne teksti lopulta kuljettaa.  

Tämä kirja kirjoittamaan inspiroivine ja innostavine harjoituksineen on mielestäni mainio "kiitorata" jo nyt, vaikka en ole harjoitusten toimivuutta käytännössä vielä testannutkaan. 

Kirjoittaminen, vaikkapa pienen runosäkeenkin, on maailman hapettamista.

Näin kauniisti on todennut kirjailija Juha Hurme. Sanojen hoitavuuskin on ollut tiedossamme jo kauan. On runsaasti näyttöä siitä, että kirjoittaminen tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekin. Oma kirjoitusmatkani jatkuu varmasti niin pitkään kuin kirjaimet muodostavat päässäni mielekkäitä sanoja ja sanat yhdistyvät merkityksellisiksi lauseiksi. Toivottavasti siis elämäni loppuun asti. 

Jos mietit, pitäisikö sinunkin kirjoittaa, lue Syön aamupalaksi Eiffel-torneja ja ala kirjoittaa - se kannattaa, aina. 

P.S. Saattaa olla, että edellä mainitun teoksen innoittamana kirjoittamiani tekstejä tulee löytymään jossain vaiheessa Luen. Koen. Kirjoitan -blogistani...