Janne Viljamaa: Hirveä häpeä

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 162 s.

Häpeä saa punan lehahtamaan poskille tai toivomaan, että maassa olisi aukko johon vajota. Häpeä on nopea liikkeissään, joten voimme tuntea häpOMeää ulkonäöstä, työsuorituksista, ihmissuhteista - melkein mistä tahansa. Tunne on niin epämukava, että se saa meidät helposti salailemaan ja peittelemään ajatuksiamme. Pahimmillaan tämä musta aukko ahmaisee kaiken elinvoiman ja lamauttaa. 

Hirveä häpeä kertoo jokaiselle tutusta tunteesta, jolla on kahdet kasvot. Vääränlainen häpeä saa ihmisen käpertymään kuoreensa ja eristäytymään. Hyvä häpeä on katumusta väärin tekemisestä, se on inhimillisyyden käyttövoimaa. Ilman empatiaa, inhimillisyyttä ja häpeää maailmasta tulisi psykopaattien leikkikenttä.

Miten suomalaiset häpeävät? Häpeävätkö miehet eri tavoin kuin naiset? Miten häpeän taakka siirtyy vanhemmilta lapsille? Voiko hankalasta tunteesta tulla jopa riippuvaiseksi? Häpeän ei tarvitse olla pysyvä olotila. Kahlitsevan häpeän kuopasta pääsee ylös esimerkiksi huumorin, puhumisen ja luovuuden avulla. 

Sosiaalipsykologi, opettaja ja kouluttaja Janne Viljamaa on kirjoittanut useita kirjoja, joissa hän käsittelee tunteita, kasvatusta sekä lasten ja nuorten erityiskysymyksiä. 

Oma arvioni: Hyvä ja paha häpeä. Häpeävä ihminen oppii usein jo lapsena lukemaan merkkejä toisista ihmisistä siitä, milloin hän ei kelpaa joukkoon ja hänet jätetään ulkopuolelle. Häpeän tehtävänä on suojella minuutemme rajoja ja se mahdollistaa inhimillisyytemme ja kasvamisemme. On tärkeää oppia tunnistamaan oikea ja väärä häpeä toisistaan. Ei ole oikein, että ihminen elää elämäänsä ikään kuin säästöliekillä välttääkseen toisten ihmisten pilkan ja ylenkatseen. 

"Häpeävän täytyy tajuta, että hänellä on oikeus olla ylpeästi omanlaisensa eikä halpa kopio, joita on maailma väärällään. Jokainen voi löytää tiensä ulos elämää kahlitsevasta häpeästä ja vapauttaa kutistetun sielunsa."

Häpeältä suojautuminen ei ole helppoa. Se vaatii muun muassa tarmoa ja jämäkkyyttä. On katsottava arvostelijoita rohkeasti suoraan silmiin ja sanottava: "tuota en hyväksy". On siis uskallettava vaatia omia oikeuksiaan ja olla tarvittaessa eri mieltä. Näin on tehtävä ennen kaikkea siksi, ettei elämää voi elää muille. Viljamaan mukaan henkisesti kookas ihminen näkee maailman isona kylänä, jossa jokainen ihminen on samanarvoinen, ajatteleva ja tunteva olento. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille häpeämään kasvatetuille suomalaisille ja kaikille muillekin.