Saara Turunen: Sivuhenkilö

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 233 s.

Suorasukainen taiteilijaromaani

Sivuhenkilö käsittelee kirjoittamista ja tunnustuksen kaipuuta, tappion hetkiä ja voittamisen kummallisuutta, odotuksia ja todellisuutta, jotka kulkevat alati omia teitään. Mitä jos asiat eivät menneet sellaisella tavalla, niin kuin Vihervaaran Annalla, että asutaan jossakin maaseudulla, paimennetaan vuohia ja lampaita ja on suuri talo, paksu tukka ja paljon lapsia? Mitä jos ne menivät niin, että kissa söi kerman ja maito happani kannussaan? Jos löysi itsensä asunnosta, jossa oli koiperhosen haju ja koukku katossa? Jos kevät teki tuloaan ja oli juuri kirjoittanut kirjan ja kaiken piti muuttua, mutta ihmisillä olikin laadukkaat sohvat ja puolisot, ja täytyy nyt mennä, he sanoivat? Mitä jos oli odottanut jotakin toisenlaista, jos kaikkialla oli vain hiljaista?

Oma arvioni: Saara Turusen (s. 1981) palkittu esikoiskirja Rakkaudenhirviö on minulla edelleen lukematta, vaikka se onkin odottanut lukuvuoroaan e-kirjahyllyssäni jo vaikka kuinka kauan. Kun sitten silmiin osui tämä itsenäinen jatko-osa, pakkohan siihen oli tarttua. Kirjoittaminen on minusta aiheena todella kiinnostava, sillä kirjoitanhan itsekin. Kirjoittamisen ja kirjallisuuspohdintojen ohella romaanin keskeisiä teemoja ovat ulkopuolisuuden kokeminen, normaaliuden paineet ja sukupuolten välinen epätasa-arvo, kiinnostavia aiheita nekin. Kirjoittavan sinkkunaisen ei ole helppoa löytää omaa identiteettiään ja paikkaansa maailmassa, jossa naisen odotetaan mahtuvan tietynlaiseen miesten sanelemaan muottiin. Kun kirja sitten saa ristiriitaisen vastaanoton, on luonnollista, että psyyke joutuu koville. Tunne siitä, ettei voi itse hallita elämäänsä, vaan on kuin katselisi sivusta oman elämänsä tapahtumia, on kuluttava. 

Sivuhenkilö oli viihdyttävää luettavaa ennen kaikkea mielenkiintoisten teemojensa vuoksi. Teksti oli sujuvaa ja suorapuheista. Sen sijaan teoksen päähenkilössä oli myös monia ärsyttäviä piirteitä, joten kaikki hänen reaktionsa eivät saaneet minulta osakseen sympatiaa. Kirja toimi mainiosti erillisenä kokonaisuutena, mutta saattaa hyvinkin olla niin, että lukukokemus olisi ollut ainakin jonkin verran erilainen, jos olisin lukenut Rakkaudenhirviön ensin. Suosittelen Sivuhenkilö -kirjaa lämpimästi ennen kaikkea kaikille kirjoittamisen kanssa kipuileville naisille. 


Kommentit