Pierre Lemaitre: Tulen varjot

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2018
Ranskankielinen alkuteos: Couleurs de l´incendie (2018)
Suomentanut: Susanna Hirvikorpi
Sivumäärä: 522 s.

Itsenäinen jatko-osa Pierre Lemaitren maailmanmenestysromaanille Näkemiin taivaassa

Eletään vuotta 1927. Pariisin kerma tasavallan presidenttiä myöten on kerääntynyt pankkiiri Marcel Pericourtin hautajaisiin. Juuri ennen kun väkijoukko alkaa siirtyä hautausmaalle, vainajan tyttärenpoika, kahdeksanvuotias Paul, heittäytyy Pericourtin palatsin kolmannen kerroksen ikkunasta ja halvaantuu. 

Pankkiirin tytär Madeleine perii isänsä suunnattoman omaisuuden. Aikana, jolloin naisilla ei ole oikeutta edes allekirjoittaa shekkejä, on pankki-imperiumin johtaminen Madeleinelle kuitenkin ylivoimainen tehtävä. Madeleinella on myös vihamiehiä, ja hän joutuu käymään omaa taisteluaan vihollisiaan vastaan samalla kun talouskriisi uhkaa koko Eurooppaa ja tulevan maailmanpalon ensimmäisiä liekkejä viritellään jo Saksassa.

Historiallisen ajankuvan värikkyys, monisäikeiset henkilöhahmot ja kerronnan mestarillisuus tekevät Tulen varjojen lukemisesta jännittävän ja nautinnollisen elämyksen.

Oma arvioni: Tulen varjot on hieno historiallinen romaani ja tämän kirjallisuusgenren ystäville sitä voi suositella. Itseäni kuitenkin alkoi tarinan edetessä kuitenkin ärsyttää ihmisten kyltymätön kostonhalu Kuinka paljon katkeruutta ja petturuutta maailmassa onkaan. Juonesta ei koukeroita puutuu ja taustatyö on toteutettu huolellisesti ja kerronta on taidokasta. Näistä vahvuuksista huolimatta minusta ainakin nyt tuntuu kuitenkin siltä, että  luen Lemaitrelta sittenkin mieluummin dekkareita. Toki olisin saanut kirjasta varmasti enemmän irti, jos olisin lukenut ensin Näkemiin taivaassa -romaanin. Silloinhan tapahtumien taustat ja ihmiset olisivat olleet jo ikään kuin entuudestaan tuttuja. Lukuelämys olisi siis saattanut muodostua hyvinkin erilaiseksi kuin nyt. Oletettavasti jotenkin vahvemmaksi. Vaan eipä ollut huono kokemus toki nytkään.