Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018 Sivumäärä: 395 s. |
Eeva Karikoski syntyi oman aikansa julkkisperheeseen. Äiti oli Mika Waltarin pään sekoittanut kaunotar, isä Mannerheimin alaisuudessa Mikkelin päämajassa työskennellyt upseeri, sittemmin Suomen Työnantajaliiton toimitusjohtaja. Pikku-Eevan kodissa keskusteltiin usein tuolloisista merkkihenkilöistä, ja omakohtaisesti Eeva tutustui jo koulu- ja opiskeluaikoinaan moniin valtakunnan tuleviin nimimiehiin ja -naisiin: Claes Anderssoniin, Pentti Saarikoskeen, Matti Klingeen, Jaakko Pakkasvirtaan, Elina Haavio-Mannilaan, Katarina Eskolaan. Näyttelijä Elina Salosta tuli Eevan hyvä ystävä loppuelämäksi. Läheiseksi tuli myös feminismi, johon Eeva suhtautui intohimoisesti ja antaumuksella.
Opiskelu vei Eevan Pariisiin, missä hän tapasi tulevan miehensä Peter Lennonin. Pariisin-vuosina hänen tuttavapiiriinsä kuuluvat myös mm. Samuel Beckett, Pentti Holappa ja Kalevi ja Irene Sorsa. Päivänpolitiikka tuli tutuksi Eevalle, sillä hän oli alkanut tehdä juttuja Yleisradiolle, mutta siirtyi pian Uuden Suomen kirjeenvaihtajaksi, kunnes palasi Yleisradion leipiin muutettuaan Lontooseen. Öljykriisi ja Irlannin kriisi, jättiläisinflaatio ja muut 1900-luvun jälkipuoliskon melskeet, kuninkaallisten kuulumiset, poliittiset ikonit Harold Wilsonista Margaret Thatcheriin - kaikesta tuosta kuultiin koti-Suomessa, luotettavana kertojana "Eeva Lennon, Lontoo".
Eeva Lennonin uskomaton elämä - kokonainen aikakausi poliittista ja henkilökohtaista historiaa - avautuu lukijalle hämmästyttävänä, kiehtovana ja joskus hilpeyttä herättävänä niin kuin vain Eeva Lennon sen itse osaa kuvata.
Oma arvioni: Ranskan ja Britannian poliittista historiaa käsitellään kirjassa asiantuntevasti, mutta minun makuuni ehkä jopa liiankin perusteellisesti. No, avasi kirjan lukeminen toki nyt paljon esillä olevan Brexitin taustojakin. Kuten olen usein aiemminkin todennut, minua kiinnostavat muistelmissa kuitenkin eniten ne kaikkein henkilökohtaisimmat asiat, kuten lapsuus- ja koulumuistot. Niin tälläkin kertaa. Kirja esitteli lukijalle myös melkoisen joukon suomalaisia kulttuuripersoonia. Kiinnostavia olivat myös toimittajantyön kuvaukset teknisine ja muine haasteineen sekä radion että television puolella vuosikymmenten kuluessa.
Jos poliittiset elämäkerrat tuntuvat pitkästyttäviltä, saattaa niin käydä myös Eeva Lennonin muistelmien kohdalla. Olen kuitenkin iloinen, etten tälläkään kertaa jättänyt kirjaa kesken, vaikka se todella lähellä pariin otteeseen olikin. Mielenkiintoiset yksityiskohdat ja anekdootit vetivät puoleensa - ja hyvä niin.
Opiskelu vei Eevan Pariisiin, missä hän tapasi tulevan miehensä Peter Lennonin. Pariisin-vuosina hänen tuttavapiiriinsä kuuluvat myös mm. Samuel Beckett, Pentti Holappa ja Kalevi ja Irene Sorsa. Päivänpolitiikka tuli tutuksi Eevalle, sillä hän oli alkanut tehdä juttuja Yleisradiolle, mutta siirtyi pian Uuden Suomen kirjeenvaihtajaksi, kunnes palasi Yleisradion leipiin muutettuaan Lontooseen. Öljykriisi ja Irlannin kriisi, jättiläisinflaatio ja muut 1900-luvun jälkipuoliskon melskeet, kuninkaallisten kuulumiset, poliittiset ikonit Harold Wilsonista Margaret Thatcheriin - kaikesta tuosta kuultiin koti-Suomessa, luotettavana kertojana "Eeva Lennon, Lontoo".
Eeva Lennonin uskomaton elämä - kokonainen aikakausi poliittista ja henkilökohtaista historiaa - avautuu lukijalle hämmästyttävänä, kiehtovana ja joskus hilpeyttä herättävänä niin kuin vain Eeva Lennon sen itse osaa kuvata.
Oma arvioni: Ranskan ja Britannian poliittista historiaa käsitellään kirjassa asiantuntevasti, mutta minun makuuni ehkä jopa liiankin perusteellisesti. No, avasi kirjan lukeminen toki nyt paljon esillä olevan Brexitin taustojakin. Kuten olen usein aiemminkin todennut, minua kiinnostavat muistelmissa kuitenkin eniten ne kaikkein henkilökohtaisimmat asiat, kuten lapsuus- ja koulumuistot. Niin tälläkin kertaa. Kirja esitteli lukijalle myös melkoisen joukon suomalaisia kulttuuripersoonia. Kiinnostavia olivat myös toimittajantyön kuvaukset teknisine ja muine haasteineen sekä radion että television puolella vuosikymmenten kuluessa.
Jos poliittiset elämäkerrat tuntuvat pitkästyttäviltä, saattaa niin käydä myös Eeva Lennonin muistelmien kohdalla. Olen kuitenkin iloinen, etten tälläkään kertaa jättänyt kirjaa kesken, vaikka se todella lähellä pariin otteeseen olikin. Mielenkiintoiset yksityiskohdat ja anekdootit vetivät puoleensa - ja hyvä niin.