Liinu Lähde: Ursula ei tahdo olla vanhus

Kustantaja: Mediapinta
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 69 s.

Liinu Lähde on tamperelainen kirjailijanimimerkki, jonka takaa löytyy paitsi kirjailija, myös runoilija, harrastevalokuvaaja ja taiteen sekatyöläinen. Ihmisyys ja siihen liittyvä elämänkirjo, kirpeänironinen yhteiskuntakriittisyys ja huumoria pursuava maalaisromantiikka kuuluvat Lähteen rakastettuihin aihepiireihin. 

Liinu Lähteen toinen runoteos, Ursula ei tahdo olla vanhus, on yhdistelmä runoja ja valokuvia. Runoissa yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt Ursula pohtii elämäänsä ja kertoo kauhukuvia kaupungin sairaalasta. Runoteosta kuvittavat Liinu Lähteen koskettavat kuvat Auschwitzin keskitysleiriltä, missä hän vieraili syksyllä 2016. 

Oma arvioni: Vanhustenhoitoon liittyvät ongelmat ovat viime aikoina olleet näkyvästi otsikoissa - ja hyvä niin, sillä vain epäkohtdat osoittamalla ne on mahdollista korjata. Tämä runokirja on keskeiseltä teemaltaan siis varsin ajankohtainen. Harvoin jos koskaan aiemmin olen törmännyt runoteokseen, jonka kuvat ovat yhtä pysähdyttäviä kuin tässä Liinu Lähteen toisessa runokirjassa. Ja varsin osuvaa yhteiskuntakritiikkiä kirjan riveiltä löysin. 

Ei ihme, jos vanheneminen ja etenkin vuodeosastolle joutuminen pelottaa. Kukapa haluaisi syödä soseutettua mössöä ja aivot turruttavia lääkkeitä, maata märissä vaipoissa ja hälyttää hoitajan paikalle vain, jos uskaltaa. Entä, miltä tuntuisi olla  rivi hoitajan palkkakuitissa tai numero tietyllä sänkypaikalla. Yksikään vanhus ei ansaitse tulla kohdelluksi vaikkapa vihanneksena tai täydellisenä makuuhaavana. Jokainen ihminen on persoona, joka kantaa mukanaan omaa ainutkertaista historiaansa syntymästä kuolemaan saakka. Jokainen ihminen on kunnioittavan kohtelun ja hyvän hoidon arvoinen iästään ja muista ominaisuuksistaan riippumatta. 








Kommentit