Markus Kajo: Tandem-kentauri eli Kettusen jo mones kirja
 |
Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2018 Sivumäärä: 175 s. |
Markus Kajon pakinoiva minä, Kettunen-roolihahmo tekee näyttävän paluun!
Tuplakentaurismin eettisten haasteiden ohella Kettunen pohtii tällä kertaa mm. sitä, millä lailla valtio härnää kansalaisiaan, mitä hyötyä naisille on harjasta, tai miksi kahviloiden vesihanoista hanan keskiasennosta ei voi tulla käsienpesulämpöistä vettä, vaan ”aina sitä nestetypellä jäähdytettyä hyistä”. Kirjan luettuaan osaa varautua siihenkin, kun pellosta pullahtaa peltipurkki, jossa räähistelee ilmielävä Hieronymus Boschin maalauksen hornallinen riekkumasakki, pienoiskoossa. Huikeita lyhyitä ajatelmia ja pidempiä tarinoita arjen ja juhlan pienistä sattumuksista, uhkista, mahdollisuuksista ja paradokseista.
Mukana on myös Kettusen ”asianmukaisia tai muunlaisia” piirroksia, sekä listoja – esimerkiksi lista kirjoittajaa huvittamattomista asioista (”Minnuu ei huvita riippua jostain, terveysmielessä, ei huvita mennä ulos eikä olla sisällä, eikä minnuu huvita edes ajatella sellaista froteepyjamaa, jossa olisi huppu ja karhunkorvat”). Osa tarinoista on Kajon blogien ystäville tuttuja, osa on kaikille outoja. (Sic.)
Kettusen tarinoita lukevat hämmästyttävän monenlaiset ihmiset koululaisista vanhuksiin. Lukijoissa on kirjallisuuden suurkuluttajia, mutta myös paljon sellaisia, jotka eivät juuri lue muita kirjoja.
Mukana on myös Kettusen ”asianmukaisia tai muunlaisia” piirroksia, sekä listoja – esimerkiksi lista kirjoittajaa huvittamattomista asioista (”Minnuu ei huvita riippua jostain, terveysmielessä, ei huvita mennä ulos eikä olla sisällä, eikä minnuu huvita edes ajatella sellaista froteepyjamaa, jossa olisi huppu ja karhunkorvat”). Osa tarinoista on Kajon blogien ystäville tuttuja, osa on kaikille outoja. (Sic.)
Kettusen tarinoita lukevat hämmästyttävän monenlaiset ihmiset koululaisista vanhuksiin. Lukijoissa on kirjallisuuden suurkuluttajia, mutta myös paljon sellaisia, jotka eivät juuri lue muita kirjoja.
Oma arvioni: Kettunen jatkaa pakinointia tutulla tyylillään. kieltä väännellen, murteella leikkien ja toinen toistaan omituisempia ideoita esittäen. Monet teksteistä ovat suorastaan hämmästyttävän hengästyttäviä. Juuri omintakeisuus on se, joka Kettusen jutuissa, sekä kirjoitetuissa että piirretyissä, toimii mielestäni parhaiten.
Kirja oli varsin viihdyttävä lukijalle, jota ei tällä hetkellä huvita juuri mikään. Jos olet vähintäänkin hieman vinon huumorin ystävä, pidät todennäköisesti Kettusen uusimmasta teoksesta. Kirjan luettuani mietin, pitäisiköhän itsekin laatia muunlaisia listoja kuin to do -listoja tai kauppalistoja. Saatanpa hyvinkin Kettusen ja Kajon innoittamana kokeilla.