Janita Virtanen: Sydän oikealla puolella
 |
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2019 Sivumäärä: 192 s. |
"Kun Sofia oli muutaman päivän ikäinen, häneltä otettiin sydänääniä. Muistan, kun yksi lääkäreistä totesi, että onpas outoa: ei löydy. - - Hiki vaan virtasi, kun yritin ymmärtää, mistä on kyse. Lopulta minun oli pakko kysyä, mitä siellä sydämessä oikein oli. Selvisi, että Sofialla on sydän oikealla puolella."
Vuonna 2001 Riitta Peltoselle syntyi vaikeasti kehitysvammainen tytär, Sofia. Tämä mullisti koko perheen elämän. Tietoa ja apua oli vaikea saada, joten Peltonen päätti etsiä keinon, jolla hän saisi autettua myös muita samassa tilanteessa olevia.
Näin syntyi kehitysvammaisia ja heidän lähipiiriään tukeva hoivakoti Sofiakylä, joka avasi ovensa Nokialla vuonna 2010. Nykyään Peltosta pidetään edelläkävijänä, joka on tuonut hoiva-alalle aivan omanlaisensa, ennakkoluuloja murtavan toimintatavan.
Sydän oikealla puolella on rehellinen kuvaus erityisperheen arjesta iloineen ja haasteineen. Se on myös Riitta Peltosen kasvutarina hoiva-alan yrittäjäksi: kertomus siitä, miten vaikeista asioista voi syntyä jotakin hyvää ja ainutlaatuista, ja miten kuka tahansa voi halutessaan muuttaa maailmaa, vaikka vain pieni pala kerrallaan.
Oma arvioni: Janita Virtasen kirjoittama Sydän oikealla puolella on kiinnostava ja elämänmakuinen tositarina erityisestä tytöstä Sofiasta ja hänen äidistään Riitasta. Se on kaunistelematon kuvaus siitä, miten lapsen kehitysvammaisuus vaikuttaa koko perheen elämään - on sopeuduttava siihen, että lapsi ei olekaan ihan tavallinen ja jaksettava taistella jatkuvasti viranomaisten kanssa muun muassa tukien ja terapioiden saamiseksi. Tällaisessa tilanteessa perheet jäävät edelleen helposti yksin, eivätkä sukulaiset ja tuttavatkaan välttämättä oikein tiedä, miten heidän tulisi toimia. Erilaisuus on niin sanotuille terveille usein vierasta ja siksi jopa pelottavaa. Ei siis ihme, että ennakkoluulojen murtaminen on vaikeaa.
Mutta, toisaalta Sofiakylän tarina, jonka tämä kirja myös kertoo, osoittaa, ettei sekään ole mahdotonta. Kirjassa puhuvat Riitan ja hänen läheistensä lisäksi muun muassa monet kehitysvamma-alan ammattilaiset lääkäreistä terapeutteihin ja hoivakodin työntekijöihin. Oli hienoa lukea myös asukkaiden ja heidän vanhempiensa ajatuksia. Tällaista kokemustietoa kun ei kirjoissa vielä kovin usein tarjolla ole.
Kirjaa lukiessa huomasin jälleen kerran toivovani, että kunpa uskaltaisimme kohdata toisemme ensisijaisesti ihmisinä - arvokkaina ja ainutlaatuisina yksilöinä. Sellaisia kun olemme ihan jokainen riippumatta siitä, onko meillä jokin diagnoosi tai ei. Juuri tämä onkin mielestäni yksi kirjan keskeisimmistä viesteistä. Toinen on se, että kannattaa uskoa unelmiinsa ja tehdä lujasti töitä niiden eteen. Vain siten niistä voi tulla jonakin päivänä totta, niinhän kävi Riitallekin. "Ei kannata, ei siitä kuitenkaan mitään tule" -asenteella ei pitkälle päästä. Enpä itsekään olisi tässä, jos vanhempani olisivat aikoinaan alistuneet asiantuntijoiden pessimistisiin "ennustuksiin".
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille erityislasten vanhemmille. Se antaa heille arvokasta ja voimaannuttavaa vertaistukea ja auttaa siten heitä katsomaan luottavaisesti eteenpäin. Uskon kirjan olevan erinomainen inspiraation lähde kaikille niille kehitysvammaisten parissa työskenteleville, joilla on sydän paikallaan. Kirja olisi hyödyllistä luettavaa myös päättäjille niin kunnissa kuin valtion tasollakin. Kuten Riitta Peltonen itse asian osuvasti kirjan esittelysivulla ilmaisee: "Kirja on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa avata sille sydämensä."
Mutta, toisaalta Sofiakylän tarina, jonka tämä kirja myös kertoo, osoittaa, ettei sekään ole mahdotonta. Kirjassa puhuvat Riitan ja hänen läheistensä lisäksi muun muassa monet kehitysvamma-alan ammattilaiset lääkäreistä terapeutteihin ja hoivakodin työntekijöihin. Oli hienoa lukea myös asukkaiden ja heidän vanhempiensa ajatuksia. Tällaista kokemustietoa kun ei kirjoissa vielä kovin usein tarjolla ole.
Kirjaa lukiessa huomasin jälleen kerran toivovani, että kunpa uskaltaisimme kohdata toisemme ensisijaisesti ihmisinä - arvokkaina ja ainutlaatuisina yksilöinä. Sellaisia kun olemme ihan jokainen riippumatta siitä, onko meillä jokin diagnoosi tai ei. Juuri tämä onkin mielestäni yksi kirjan keskeisimmistä viesteistä. Toinen on se, että kannattaa uskoa unelmiinsa ja tehdä lujasti töitä niiden eteen. Vain siten niistä voi tulla jonakin päivänä totta, niinhän kävi Riitallekin. "Ei kannata, ei siitä kuitenkaan mitään tule" -asenteella ei pitkälle päästä. Enpä itsekään olisi tässä, jos vanhempani olisivat aikoinaan alistuneet asiantuntijoiden pessimistisiin "ennustuksiin".
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille erityislasten vanhemmille. Se antaa heille arvokasta ja voimaannuttavaa vertaistukea ja auttaa siten heitä katsomaan luottavaisesti eteenpäin. Uskon kirjan olevan erinomainen inspiraation lähde kaikille niille kehitysvammaisten parissa työskenteleville, joilla on sydän paikallaan. Kirja olisi hyödyllistä luettavaa myös päättäjille niin kunnissa kuin valtion tasollakin. Kuten Riitta Peltonen itse asian osuvasti kirjan esittelysivulla ilmaisee: "Kirja on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa avata sille sydämensä."