Johann Hari: Mielen yhteydet - Masennuksen todelliset syyt

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2019
Englanninkielinen alkuteos: Lost Connections. Uncovering The Real Causes of Depression - And The Unexpected Solutions (2018)
Suomentanut: Tiina Ohinmaa
Sivumäärä: 383 s.

Mistä masennus ja ahdistus aiheutuvat, ja kuinka voimme hoitaa niitä? Toimittaja Johann Hari sairastui masennukseen jo lapsena ja sai ensimmäiset masennuslääkkeensä teini-ikäisenä. Kuten niin monelle muullekin masennuksesta kärsivälle, myös Harille kerrottiin hänen sairautensa johtuvan aivojen kemiallisesta epätasapainosta.

Vuosia myöhemmin Hari ryhtyi tutkimaan, mitä tämä väite oikeastaan tarkoittaa. Pian hänelle selvisi, että se mitä hänelle oli aiemmin kerrottu masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, ei pitänyt paikkaansa. Hari löysi ympäri maailmaa useita tutkimuksia, jotka osoittivat masennuksen ja ahdistuneisuuden johtuvan siitä, millaista elämää me nykyään elämme. Mutta jos syy on tämä, mitä muutoksia voisimme tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Kirjassaan Hari erittelee yhdeksän todellista syytä masennuksen taustalla - ja sen jälkeen seitsemän erilaista ratkaisua, joiden avulla masennuksesta voi toipua. Radikaali uusi ajattelutapa muuttaa täysin suhtautumisemme yhteen nykymaailman suurimmista ongelmista.

Oma arvioni: Hari nostaa teoksessaan esille näkemyksen, jonka mukaan masennus saa käyttövoimansa lähinnä yhteyksien katkeamisista: olemme kadottaneet yhteyden muun muassa mielekkääseen työhön, toisiin ihmisiin, luontoon ja lapsuuden traumoihin. Näin ollen meidän tulisi keksiä, kuinka nuo yhteydet voisi palauttaa. Kysymys on oikeastaan sosiaalisten ja psykologisten masennuslääkkeiden löytämisestä. Ne olisivat vastapaino tällä hetkellä edelleen paljon käytetyille kemiallisille masennuslääkkeille, joiden avulla lääketeollisuus tuottaa edelleen miljoonavoittoa. Vaikka Hari puhuu lukuisiin asiantuntijahaastatteluihin pohjautuvassa kirjassaan vahvasti toisenlaisten masennuslääkkeiden puolesta, hän toteaa kuitenkin, että kemialliset masennuslääkkeet eivät ole aina pahasta, vaikka perinteinen serotoniinitarina ei ole enää totta. Lääkitys voi auttaa pientä osaa masentuneista ja silloinkin usein vain väliaikaisesti.


Tänä päivänä tiedetäänkin jo laajasti, että masennukseen ja ahdistukseen on löydettävissä sekä biologisia, sosiaalisia että psykologisia syitä. Näin ollen masennuksessa on kysymys elämäntapamme sosiaalisesta ja henkisestä epätasapainosta. Ahdistus ei siis ole virhetoiminto, vaan tärkeä viesti. Kirjassa esitellyt seitsemän ehdotusta masennuksen ja ahdistuksen ratkaisuiksi vaativat suuria muutoksia niin yksilötasolla kuin yhteiskunnissakin. Mutta vallankumous on silti mahdollinen.  Ongelmien korjaaminen edellyttää rajua taistelua. Yksin itkeminen kotona ei kriisiä ratkaise, mutta kun vaadimme mahdottomia ja olemme valmiit taistelemaan uupumatta, mahdoton voi muuttua mahdolliseksi. Voidaksemme hyvin tarvitsemme toisia ihmisiä, mielekästä tekemistä, syyllisyydestä ja häpeästä irti päästämistä sekä uskoa tulevaisuuteen.

Toimittaja ja kirjailija Johann Harin (s. 1979) kirjassa esitetyt ajatukset haastavat lukijaa miettimään omia käsityksiään ihmimielestä.  Se saa pohtimaan myös lääketeollisuuden arvoja ja lääketutkimusten luotettavuutta. Eiköhän mielenterveysasioitakin olisi jo korkea aika tarkastella ihminen edellä. Tätä puoltaa myös WHO:n jo vuonna 2011 esittämä tiivistys tutkimusnäytöstä:
"Mielenterveys on sosiaalisen ympäristön tulosta: psyykkinen hyvinvointi tai pahoinvointi on ennen kaikkea sosiaalinen indikaattori ja vaatii siksi yksilöllisten ratkaisujen ohella myös sosiaalisia ratkaisuja."

Suosittelen tätä radikaalia ja ajattelua avartavaa monipuolisesti taustoitettua ja kirjoittajan omakohtaisten kokemusten inspiroimaa tuoretta tietokirjaa kaikille masennuksen todellisista syistä kiinnostuneille. 

Kommentit

  1. Anonyymi7.7.22

    jep, vanhois kirjoituksis puhuttiin jo parannuksest, mikä on "käännetty" nykykielelle noin "asenteen muutokseksi." Pelkkä asenne ei kuitenkaan riitä jos halu muutokseen uupuu. Usein halutaan , että MUUT muuttuvat ja että MINÄ saan sitä ja tätä.. Parannus mielletty uskonnolliseksi ja kalkkeutuneeksi termiksi, vaikka se tarkoittaa juuri ihmisen henkilökohtaista (sisäistä) muutosta, Yhteiskunta tarvitsee oikeuksien vaatimisen sijaan ihmisyyttä joka ottaa huomioon myös lähimmäisen (todelliset) tarpeet. Ilman sitä ihminen jää kellumaan omien illuusioittensa ja turhien toiveiden varassa ilman todellista yhteyttä itseensä ja toisiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistäsi ja kommentistasi!