Kirja-arvio: Tiina Martikaisen Surmanpolku

Rikosylikonstaapeli ja poliisikoiraohjaaja Hanna Vainio osuu sattumalta tuoreelle puukotuspaikalle. Siitä alkaa jännittävä rikostutkinta, jossa pyritään selvittämään, kuka vihaa paikallista yrittäjää niin paljon, että on valmis iskemään tätä puukolla suoraan sydämeen. Hanna työtovereineen pohtii, miksi suositusta lenkkipolusta tulikin surmanpolku.
 
Surmanpolku on Tiina Martikaisen (s. 1963) dekkarisarjan kolmas osa. Siinä yhdistyvät kirjailijalle tuttuun tapaan huolellisesti taustoitettu rikostutkinta ja asiantuntevasti kuvattu poliisikoiratoiminta. Etenkin jälkimmäinen on koirista kiinnostuneelle lukijalle mielenkiintoista luettavaa. Jos minulta kysyttäisiin suosikkihahmoa, olisi se ehdottomasti tarkkavainuinen ja muutenkin etevä Riina.
 
Tapaus tuo poliisien eteen sotkuisen ihmissuhdeverkoston, jonka selvittäminen on työlästä. Tietoja etsitään sieltä täältä ja puhutettavia tuntuu riittävän. Samalla Hanna puntaroi myös omaa elämäänsä ja etenkin suhdettaan teini-ikäiseen tyttäreensä ja miesystäväänsä. Pidän Martikaisen tavasta kuvata arkisia asioita. Tapahtumat etenevät sujuvasti ja runsas dialogi toimii mielestäni varsin hyvin.
 
Jos etsit jännittävää dekkaria, jossa veri ei lennä, on Surmanpolku hyvä vaihtoehto. Väkivallattomuutensa ja lyhyiden lukujensa vuoksi kirja sopii mainiosti myös pieninä palasina nautituksi iltapalakirjaksi. Suosittelen Tiina Martikaisen uusinta dekkaria kaikille kevyemmän kotimaisen jännityskirjallisuuden ystäville.
 
Kiitos arvostelukappaleesta.
 
 

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 295 s.


 

 

Kommentit