Marjut Brunila: Immu ja Torninvartijat

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 184 s.

11-vuotias Ilmari löytää koulun kevätretkellä Littoistenjärven rannasta salaperäisen pullopostin. Mennessään yöllä Littoisten Verkatehtaalle hän tapaa salaseuraan kuuluvat Lukaksen, Lotan ja Nikon sekä koiran, joka ei hauku eikä murise. Kun yksinäinen Ilmari todistaa rohkeutensa, hän pääsee Klaanin jäseneksi. Näin Ilmarista tulee Immu.

Polkupyörävarkaita jäljittäessään koko salaseura joutuu kiperiin tilanteisiin. Suurin mysteeri on kuitenkin Immun ja Lotan tapaama kummitustyttö, jonka arvoitus ratkeaa vasta Immun puhuvan kissan antamien vihjeiden avulla.

Immu ja Torninvartijat on alakoululaisille suunnattu seikkailu- ja kummitustarina.

Oma arvioni: Mitä lapset lukevat -postaukset jatkuvat. Olipa kiinnostavaa lukea lähialueelle sijoittuvaa seikkailua. Hetken tuntui kuin olisin ollut taas Viisikon matkassa. Jännittävien tapahtumien lomassa kirjassa käsiteltiin empaattisella otteella muun muassa yksinäisyyttä ja erilaisuutta sekä perheessä olevia monenlaisia ongelmia. Myös ystävyyden voima nousi teemana esiin - ja hyvä niin. Kirjan tärkeä viesti oli siinä, että jokainen on hyvä jossakin eikä kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista. Se, että poika lukee kirjoja on ihan yhtä hyvä juttu kuin se, että hän pelaa vaikkapa jalkapalloa. Pääasia on, että hän tekee sitä, mitä hän itse haluaa.  

Kirja saattaa houkutella vilkkaalla mielikuvituksella varustettuja lapsia seikkailemaan, mutta kyllä jokaisen lapsen kuuluu ainakin keskellä yötä nukkua omassa sängyssään eikä jahdata esimerkiksi polkupyörävarkaita. No, luulenpa että lasten vanhemmat oivaltavat tämän kyllä sanomattakin. Tämän kirjan parissa on hyvä tilaisuus jutella lasten kanssa monenlaisista asioista - ja myös siitä, missä kulkeekaan toden ja kuvitellun raja. 


Kommentit