Riikka Hänninen: Sokkotreffit elämän kanssa



Kustantaja: Näkövammaiset lapset ry
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 96 s.

Onko sokea oppilas opettajille ihan tavallinen tyyppi vai pieni enkeli? Millaista on opetella matkustamaan yksin bussilla? Kertoako nettideitille sokeudesta? Hallitseeko vammaisuuden kokemusta vajauden suru vai runsauden ihme? 

Syntymäsokea Riikka Hänninen kutsuu lukijan mukaansa elämänsä kokemuksiin. Hän kertoo, miten näkövamma on vaikuttanut pienen tytön leikkeihin, koululaisen arkeen, nuoruuden epävarmuuteen ja aikuistumisen ensiaskeleisiin. Mukana on niin tarinoita arjen haasteista ja voitoista kuin myös syvää pohdintaa siitä, mikä meitä lopulta määrittelee tai rajoittaa.

Riikka Hänninen on kolmekymppinen laulupedagogi, muusikko ja kirjoittaja. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan vakituisena kolumnistina Näkövammaiset lapset ry:n Silmäterä -lehdessä. Nyt nämä kolumnit ovat yksissä kansissa. 

Hänninen kuvaa elämänmakuisissa kirjoituksissaan avoimesti sitä, kuinka syntymäsokea pärjää näkevien maailmassa. Kommelluksilta ei voi kokonaan välttyä, mutta hyvällä huumorintajulla ja avoimelle mielellä varustettuna hän selviää tiukoistakin tilanteista. Useissa teksteissä tulee ilmi se, että sokeutta suurempana esteenä ovat usein normaalisti näkevien ennakkoluulot sokeita kohtaan. Ja sääli, se on suorastaan myrkyllistä! 

Synnynnäisen liikuntavamman omaavana minun on helppo samaistua moniin Riikan kuvaamiin kokemuksiin. Kuinka mukavaa olisikaan olla vaan Satu eikä arkisissa kohtaamisissa niin usein ensisijaisesti vammainen. Kirjan viimeisessä kolumnissa Hänninen tiivistää mielestäni osuvasti keskeisen viestinsä kaikille näkövammaisten lasten vanhemmille näin:

"Surevat vanhemmat, sulkekaa hetkeksi silmänne ja avatkaa muut aistinne. Tutkikaa maailmaa, sen loputonta runsautta. Miettikää, mitä haluatte opettaa lapsillenne. Mihin valintaan haluatte heitä kannustaa? Minä valitsen runsauden vajauden sijasta. Minun tarvitsee vain avata korvani, vetää syvään henkeä, ojentaa käteni ja tuntea kielelläni maailman maku."

Suosittelen tätä syntymäsokean ihmisen elämän rikkaana näkevää kirjaa lämpimästi kaikille niille, joille sokeana eläminen on vierasta - ellei jopa pelottavaa. Kirjan lukemisen jälkeen asian pelottavuus varmasti vähenee. Kirjan tekstit tarjoavat myös vertaistukea sokeille ja heidän läheisilleen. Sokeus ei ole koko elämä eikä se saisi olla kenenkään yksilön määräävin ominaisuus.