Elisa Tiilikainen: Jakamattomat hetket - Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 223 s.

Yksinäisyydestä puhutaan usein mustavalkoisesti, ja sitä kokevat niputetaan helposti omaksi ongelmien piinaamaksi ryhmäkseen. Tämä ei useinkaan vastaa sitä, millaisena yksinäisyys näyttäytyy ihmisten elämässä.

Jakamattomat hetket lähestyy yksinäisyyttä kokemuksena, joka saa erilaisia merkityksiä elämän kuluessa. Se voi olla vanhempansa menettäneen lapsen hätää, perheettömän tunnetta osattomuudesta tai ikäihmisen elämänpiirin kaventumista. Yksin vietetty aika saattaa myös edustaa omaa rauhaa ja vapautta. Joskus yksinäisyys voi kirpaista konkreettisissa tilanteissa, vaikkapa pullaa leipoessa, kun kukaan ei odota maistiaisia.

Teosta varten on haastateltu Suomessa asuvia iäkkäitä ihmisiä, joiden tarinat kulkevat mukana tekstissä. Elämänkulun kautta yksinäisyyttä päästään tarkastelemaan myös muissa elämänvaiheissa. Yksinäisyys on harvalle pysyvä ja kaikki elämänalueet kattava kokemus.

Teos tarjoaa vertaistukea niille, joita yksinäisyys tavalla tai toisella koskettaa. Yksinäisyyden luonteen ymmärtäminen myös auttaa kehittämään parempia keinoja sen lievittämiseen.

"Siinä minä istun aina sitten ja kattelen, kattelen kun linnut laulaa ja oravat juoksee."

Oma arvioni: Lähes jokainen meistä kokee varmasti joskus yksinäisyyttä. Mutta se, millaisena yksinäisyys milloinkin koetaan vaihtelee huomattavasti - ja toiset meistä myös kaipaavat välillä yksin olemista. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea ikäihmisten yksinäsiyyttä, mutta tätä monisävyistä ilmiötä tarkastellaan osana elämänkulkua, jolloin otetaan huomioon yksinäisyyden yksilölliset merkitykset vanhuusiässä ja laajemminkin elämässä. Keskeinen kysymys on, millaisena yksinäisyys näyttäytyy osana elämää ja niitä tilanteita, aikoja ja paikkoja, joissa yksinäisyyttä koetaan. 

Tiilikaisen tuore väitöstutkimukseen pohjautuva teos tuo erityisesti siihen kerättyjen tarinoiden kautta esiin sekä eletyn elämän että yksinäisyyden monikerroksisuuden. Osalla yksinäisyys on kulkenut mukana pitkään, mutta osa on kokenut yksinäisyyttä vasta myöhemmällä iällä muun muassa leskeksi jäämisen, elämänpiirin kaventumisen ja ohenevan osallisuuden myötä. On ymmärrettävää, että ikääntyminen tuo tullessaan myös rajoitteita, jotka voivat osaltaan vähentää sosiaalisia suhteita. Vaikka yksinäisyyteen liittyy usein kaipausta, surua ja levottomuuttakin, se voi olla myös kokemus rauhasta ja vapaudesta. Yksinäisyyden syvyys, syyt ja ilmenemismuodot vaihtelevat siis huomattavasti. 

Yksinäsyyttä ei pystytä poistamaan kokonaan, mutta sen sijaan meidän tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, kuinka toinen toisiamme kohtelemme ja kohtaamme. Voisimme ainakin opetella kysymymään aiempaa useammin, mitä ihmisille kuuluu.  Elisa Tiilikaisen mukaan osallisuuden ehdot vaikuttavat oleellisesti siihen, kenellä on mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Jos yksinäisyys koskettaa sinua jollakin tavalla, lue Jakamattomat hetket. Uskon, että kirja auttaa sinuakin ymmärtämään paremmin yksinäisyyden monimuotoisuutta.