Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni & Aini Pehkonen (toim.): Moniammatillinen yhteistyö - Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 176 s.

Moniammatillisissa hoito- ja palveluketjuissa riskien ennakoiminen edellyttää ammattilaisten tiivistä yhteistyötä. Liian usein asiakkaan tilanteesta muodostettava kokonaiskuva on kuitenkin sirpaleinen ja asiakas ongelmineen jää sivurooliin. Hierarkiat, kilpailu ja jännitteet sekä puutteellinen ymmärrys toisen ammattilaisen työnkuvasta ovat saumattoman yhteistyön esteitä.

Moniammatillinen yhteistyö kuvaa eri alojen tutkijoiden ja ammattilaisten näkökulmista, miksi ammattien välinen sujuva yhteistyö on tärkeä osa sosiaali- ja terveysalojen ammattitaitoa, työn kehittämistä ja koulutusta. Yhteistyö, rajojen ylittäminen ja verkostoituminen korostuvat alan murroksissa ja palveluiden digitalisoituessa.

Teoksessa perehdytään käytännön monitieteisiin tutkimus- ja koulutushankkeisiin. Teos tarjoaa raikkaita näkökulmia sosiaali- ja terveysalojen sekä opetusalan tutkijoille ja opiskelijoille. Se sopii myös ammatillisen osaamisen ja monitoimijaisten palvelujen kehittämiseen.

Oma arvioni: Tiivis yhteistyö ja yhteinen laadunvalvonta ovat inhimillisten ja muutenkin laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeisiä edellytyksiä, on tarkastelun kohteena sitten vaikkapa lastensuojelu tai vanhustenhuolto - jotka molemmat ovat olleet viime aikoina myös mediassa vahvasti läsnä - eivätkä valitettavasti myönteisessä mielessä. Yhteiskunta on monien muutosten keskellä ja vaikutukset ulottuvat myös edellä mainittuihin palveluihin, mikä näkyy osaltaan sekä työntekijöiden toiminnassa että asiakkaiden roolissa. Tulevaisuudessa myös organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä tarvittaneen huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Mutta, ollaanko siihen aidosti valmiita ja riittävän sitoutuneita, onkin suuri kysymys. Moniammatillisuudesta on toki keskusteltu jo vuosikymmeniä, joten kyseessä ei ole uusi asia. Tutkimustietoa moniammatillisuuden toimivuudesta, sen mahdollisuuksista ja esteistä, on kaikesta huolimatta edelleen suhteellisen vähän. Tätä puutetta paikkaa osaltaan tämä tuore teos.   

Kirjan vertaisarvioiduissa teksteissä tarkastellaan moniammatillisen työskentelyn muotoja ja yhteistoiminnan luonnetta erilaisista näkökulmista. Keskeinen kysymys on, kuinka yhteistä tietoa rakennetaan siten, että eri toimijoiden tiedot täydentävät toisiaan. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa tässä kokonaisuudessa eniten se, millainen on asiakkaan rooli edellä maintussa yhteistyössä. Onko hän passiivinen tiedon vastaanottaja vai aktiivinen osallistuja? Entä, kuinka voitaisiin päästä kaikkien toimijoiden tasavertaiseen kumppanuuteen? Se edellyttää, että jokainen ihminen nähdään arvokkaana yksilönä, joka kohdataan kunnioittavasti, mikä puolestaan vaatii onnistuakseen avoimen ja keskustelevan ilmapiirin. Näin myös moniääninen dialogisuus mahdollistuu. 

Kirja vie lukijansa siis moniammatillisen vuorovaikutusosaamisen ytimeen sekä asiakstyön että opetuksen kehittämisen näkökulmia valottaen. Tämä tuore tietokirja kuvaa hyvin sitä, kuinka moniammatillinen yhteistyö on parhaimmillaan kuin palapelin kokoamista, jonka lopputuloksena on eheä kokonaiskuva, ja jos näin ei ole, jotain tulee tehdä toisin. Tämä tuore tietokirja on monipuolinen kattaus niin teoreettista tietoa kuin käytännön työn kuvauksiakin. Onpa mukana myös pohdintakysymyksiä, jotka auttavat alan ammattilaisia oman toimintansa ja ajattelunsa reflektoinnissa. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille moniammattillisesta yhteistyöstä ja sen kehittämisestä kiinnostuneille. Vaikka teos käsitteleekin kyseistä ilmiötä ennen kaikkea sosiaali- ja terveysalaa silmällä pitäen, sopii se mainiosti luettavaksi myös vaikkapa kasvatus- ja opetusalan asiantuntijoille tai tuleville ammattilaisille. Teoksen kansikuva on mielestäni varsin oivaltava. Sen viesti on selkeä: jokainen meistä katsoo asioita omasta näkökulmastaan ja omalla tavallaan, mutta sateenkaari on täydellinen vain silloin, kun näemme sen kaikki sävyt samanaikaisesti. Yhdessä sekä olemme että koemme aina enemmän kuin yksin. Yhteistyössä on elämää rikastuttavaa voimaa, kunhan ojennamme sille kätemme. 

Kommentit