Mari Mörö: Kukkasuutarin sielu

Kustantaja: Parafraasi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 128 s.

Kukkasuutarin sielu on puutarhakirja sen varsinaisessa merkityksessä. Teos avaa portit Mikkelissä sijaitsevaan Mörönperän monipuoliseen ja laajaan puutarhaan. Kukkasuutarin sielu on lastattu kuvilla ja tarinoilla. Kirja on tarkoitettu kaikille puutarhan ja jutustelun parissa viihtyville. Sitä on ravittu toivolla ja tekemisen ilolla - kirjoittajan persoonalliseen tyyliin. 

"Kirjoitan työkseni ja ajattelen elääkseni. Puutarhan paikka on niiden välissä."

Oma arvioni: Kirjassa on kiinnostavia tarinoita puutarhan vuodenkierrosta, mutta minusta kirjan upeinta antia ovat ehdottomasti lumoavat kirjoittajan ottamat valokuvat, joista löytyy kukkien upeaa väriloistoa ja puutarhan sielukkuutta.  Vaikka minulla ei ole viherpeukaloa, pidän kukista ja ihailen niitä mielelläni. Kevät on parasta aikaa siinä mielessä, että luonto herää vähitellen taas uuteen loistoonsa. Ah, taas on iloa silmille vaikka kuinka... 
"Luovuuden ydin on leikkiä, huomaamista ja yhdistelyä. Puutarha pursuaa tilaisuuksia niihin."
Mari Mörön mielestä puutarha ei saa olla pakkotyölaitos, vaan sen tulee olla ennemminkin olohuoneen jatke, eikä teatteri. Näin se on paikka, jossa voi puuhastella monenlaista - tai ihan vaan olla silloin, kun siltä tuntuu. Kirja osoittaa oivallisesti myös sen, että puutarhuri ei voi olla koskaan täysin oppinut, aina voi hankkia lisää tietoa puutarhansa asukkaiden tarpeista ja rytmistä. Ongelmana on korkeintaan aikapula. Mutta, oli miten oli, yksi asia on varmaa:

"Kaiken tulee kiertää, liikkua, virrata ja muuttua: se kuuluu asiaan."
Jos pelkäät sairastuvasi hortoreksiaan, tämän kirjan lukemisen järkevyyttä kannattaa miettiä tarkkaan. Jos taas jo podet kyseistä "tautia", kirjasta saat vertaistukea.  

 

Kommentit