Juha Kauppinen: Monimuotoisuus - Kertomuksia katoamisista

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2019
Piirrokset: Lotta Kauppinen
Sivumäärä: 350 s.

Luonnon monimuotoisuus hupenee. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Kuinka ilmiö näkyy Suomessa? Juha Kauppinen lopetti toimittajan työnsä puoleksitoista vuodeksi selvittääkseen, mistä luonnon monimuotoisuuden katoamisessa on kysymys. Syntyi reportaasikirja matkasta Suomeen, suomalaisten lajien katoamispaikoille.

Yksittäisten lajien tarkastelusta aukeaa ikkunoita tuhansien ja miljoonien vuosien taakse ja toisaalta viime vuosikymmeniin, jolloin luonnontilainen luonto on dramaattisella tavalla kadonnut Suomesta, niin kuin lähes kaikkialta. Kirja kokoaa yhteen kymmenet pienet uutiset ja kertoo suuren tarinan niiden taustalla, ihmisen elämän seuraukset maapallolla. Kertomuksen tapahtumapaikkana on Suomi, mutta se puhuu koko maailmasta. Vaikeasti hahmotettavat asiat on purettu jokaiselle ymmärrettävään muotoon.

Monimuotoisuus on matka metsiin, soille, niityille ja jokivarsiin. Luontoon, joka on köyhtynyt, mutta jota ei Suomessa vielä ole tuhottu kokonaan. Kirjan viesti on, että meillä on aikaa, mutta ei tuhlattavaksi asti.
Oma arvioni: Kaikki alkaa maailman synnystä ja geologisten kausien aiheuttamista mullistuksista edeten luonnonvalinnan kautta tähän päivään ja ilmastonmuutoksen seurausten pohdintaan. 
”Populaatiossa sopivin jää eloon. Tämä voi joissain erikoistapauksissa näyttäytyä taisteluna, ja ilmiön ymmärtäminen on välttämätöntä, jos haluaa ymmärtää, kuinka luonto toimii. Mutta luonto kokonaisuudessaan on paikka, joka ruokkii erilaisuutta, erilaisia elämänmuotoja. Tästä monimuotoisuudesta koostuvien ekosysteemien varassa elää maapallolla myös ihminen.”

On surullista lukea, kuinka tunturiluontomme on uhattuna ilmaston lämpenemisen vuoksi, ja muun muassa tiettyjen lintulajien kohdalla muutos on kiistaton jo nyt. Esimerkiksi lapintiira on hävinnyt eteläisimmiltä elinalueiltaan. Lajien katoamisista on esitetty sekä rajuja että maltillisempia skenaarioita. Ikävä kyllä tällä hetkellä näyttää siltä, että ilmastonmuutos on edennyt rajumpien ennusteiden mukaisesti. Muutosta on havaittavissa kaikkialla kasveista lintuihin ja perhosiin.
”Ja sitten ovat nämä, jotka eivät puhu, sammalet ja perhoset. Ne vain katoavat sanomatta mitään.”
Kauppinen kuvaakin koskettavasti, kuinka tällainen kehitys jättää pohjoisen havumetsävyöhykkeen lapselle sekä haikean että kitkerän sivumaun. Se tuntuu hänestä myös henkilökohtaiselta tragedialta. Jo maiseman muuttuminen yksitoikkoisemmaksi on ikävä merkki siitä, että biodiversiteetti kapenee, jääleinikkiäkään ei kenties muutaman vuosikymmenen päästä enää ole, ja sama kohtalo voi olla edessä myös monilla sinisiipilajeilla, jotka tarvitsevat ketoja.  

Luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta on siis Kauppisen mukaan tullut trendi, joka olisi pysäytettävä ja sen suunta tulisi kääntää, mutta mitä oikein voisimme tehdä? Siinäpä kysymys, jota kannattaa miettiä ihan tosissaan. Nyt, kun ei vielä ole liian myöhäistä. Jos alamme heti toimia luontoa ja luonnonvaroja säästäen ja pidämme luontoa tärkeämpänä kuin tällä hetkellä, kertomuksen suunta on vielä muutettavissa.Viimeisttän nyt on aika säästää ja suojella luontoa ja samalla myös itseämme:

”Auttamalla elinvoimaista, rikasta luontoa ja vahvoja ekosysteemeitä säilymään, turvaamme samalla siinä sivussa oman olemassaolomme. Luonto on meidän sateenvarjomme.”
Jos haluat ymmärtää paremmin luonnon monimuotoisuuden merkitystä, siihen Monimuotoisuus lajikertomuksineen tarjoaa oivallisen mahdollisuuden, mutta kovin helppolukuinen tämä Juha Kauppisen (s.1975) analyyttinen reportaasikirja ei mielestäni kuitenkaan ole. Aiheeseen paremmin perehtyneille kirja antaa varmasti eniten. Mutta joka tapauksessa tämä eräänlainen tiekartta, jollaiseksi kirjoittaja itse kirjaansa luonnehtii, haastaa lukijansa miettimään omaa suhtautumistaan luontoon kerran jos toisenkin. Se pistää arvomme puntaariin, ja hyvä niin. 



Kommentit