Kirja-arvio: Arto Lapin Taivaanpohjassa laulavat valaat

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 299 s.
Taivaanpohjassa laulavat valaat on laaja kokoelma Arto Lapin (s. 1966) runoista vuosilta 2000 - 2018.  Valinnat ovat runoilijan itsensä tekemiä. Joitakin vanhoja runoja on hiottu ja kokonaisuudessa on paljon myös uusia runoja. Lappi tunnetaan ennen kaikkea mitallisen runon mestarina ja tanka- runojen taitajana. Hän on voittanut myös useita palkintoja. Esikoiskokoelma Eihän perhonen siivistään tiedä toi Lapille Runo Kaarina -kilpailun voiton vuonna 2001. 

"Miksi miettisin
mistä kirjoittaa - kunhan
kukat kukkivat,
ruoho tuoksuu ruoholta -
nukun yöni rauhassa."

Siis, kunhan maailma on mallillaan, ei runoilijankaan pidä olla huolissaan. Arto Lapin runoja voi luonnehtia muun muassa vähäeleisiksi, elämänmakuisiksi sekä ihmis- ja luonnonläheisiksi. Hänen runoissaan myös nauretaan - välillä hihittäen ja välillä hekottaen. Joskus huumori suorastaan kukkii:

"Päivänkakkarat,
hampaat niin iloisesti
harallaan. Kesä."

Kokoelma osoittaa, että tamperelainen Arto Lappi on todella monipuolinen säkeilijä sekä tyylillisesti että temaattisesti. Runoja on syntynyt puiden, kukkien ja lintujen lisäksi muun muassa lapsuusmuistoista, rakkaudesta ja musiikista. Tekstien joukossa on haikujen ja aforismien lisäksi myös muistorunoja suurille runoilijoille. Tämä kaikenlainen moni-ilmeisyys osoittaa mielestäni sen, että mikään ei ole Lapille liian pientä tai suurta. Kokoelman esipuheen kirjoittaja Tero Tähtinen toteaakin osuvasti, että "jokainen hyttynenkin on vähintään yhden haikun arvoinen". 

"Kirja kädessä verannalla
unohdun seuraamaan pihakoivuja.
Samassa kiitän hankalia säkeitä,
rungot etenevät selkeästi,
katkeamatta tyvestä latvaan,
oksien alla hyppelee mustarastas.
Kun se alkaa laulaa, saan
täyden esitelmän runoudesta."

Arto Lapin runoudessa minua viehättää erityisesti sen zen-henkisyys. Se on meditatiivisen rauhoittavaa.- jopa taianomaista. Saa nähdä, hoenko kesähelteellä lumisanoja, kuten runoilija kertoo tekevänsä, mutta sen tiedän, että palaan tämän upean kokoelman runojen pariin vielä monta kertaa. Ne saavat minut näkemään tarkemmin, kuulemaan selvemmin ja tuntemaan syvemmin - ainakin hetken. Hienoa on sekin, että luonto on runoissa niin vahvasti läsnä. Runoja lukiessa tuntuikin välillä siltä kuin olisi ollut kaikki aistit avaavallla luontoretkellä.

Jos haluat lukea yhden rennon riimin, sivukaupalla sujuvia säkeitä tai vaikkapa kokonaisen kokoelman, Taivaanpohjassa laulavat valaat on minusta oiva valinta. Ei ole väliä, luetko runoista kerrallaan yhden vai kaikki. Kunhan luet ne läsnäolevasti ja syventyen, niiden sävyjä tunnustellen ja kaikuja kuunnellen. Arto Lapin runojen pariin pysähtymistä siis sinulle lämpimästi suosittelen. Ja kas, kuin varkain niiden innoittamana hieman itsekin tässä nyt riimittelen. 

P.S. Kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta. 




Kommentit