Salla Fagerström: Liisa Kauppinen - Tiedän sen mahdolliseksi
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2019 Sivumäärä: 289 s. |
Kuinka kuurosta maalaistalon tytöstä tuli YK:n palkitsema ihmisoikeusvaikuttaja
Liisa Kauppinen kuuroutui viisivuotiaana. Kovakurisen kuurojen koulun jälkeen hän karkasi teini-ikäisenä Helsinkiin ja hankki itselleen asunnon ja työpaikan. Sinnikäs nuori nainen perust perheen ja ryhtyi tekemään ihmisoikeustyötä, joka mullisti kuurojen elämän kautta maailman.
Elämäkerta kertoo valovoimaisesta ihmisestä ja edistyksellisestä naisesta, jota esteet eivät nujertaneet. Se on tarina vähemmistökulttuurin oikeuksien puolustamisesta ja viittomakielen aseman tunnustamisesta. Vuonna 2013 Liisa Kauppinen palkittiin arvostetulla YK:n ihmisoikeuspalkinnolla, joka jaetaan vain joka viides vuosi ja jota kukaan Pohjoismaista ei ole aiemmin saanut.
Oma arvioni: Kirja kertoo paitsi Liisa Kauppisen (s. 1939) elämästä myös Suomen ja maailman viittomakielisten kuurojen oikeuksien kehittymisestä. Se näyttää lukijalle, kuinka pitkä ja mutkainen tie on kuljettu tähän päivään, jolloin kuurot viuvat muun muassa viittoa vapaasti, käyttää tulkkipalveluita, mennä naimisiin ja perustaa perheen ja opiskella vaikka opettajiksi.
Asenteet kuuroutta ja kuurojen kykyjä ja mahdollisuuksia kohtaan ovat muuttuneet valtavasti niiden vuosikymmenten aikana, jolloin Liisa Kauppinen on tehnyt periksiantamattomasti ja rohkeasti työtä kuurojen oikeuksien puolesta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Hän on uskonut alusta asti järjestöjen voimaan asioiden eteenpäin viemisessä, eikä syyttä. Kirjan keskeinen sanoma piilee mielestäni juuri siinä, että kuurojen ja muidenkin vammaisten tulee itse vaatia ja puolustaa omia oikeuksiaan, sillä vain he voivat ymmärtää omat erityistarpeensa ja niiden todellisen merkityksen. Tietoa on jaettava jatkuvasti esimerkiksi päätöksentekijöille, jotta viittomakielisten tarpeet osattaisiin huomioida uusia lakeja säädettäessä ja palveluja kehitettäessä. Eri asia on sitten se, halutaanko kuurojen ääntä oikeasti kuunnella...
Salla Fagerströmin Liisa Kauppisesta kirjoittama elämänmyönteinen elämäkerta on kiinnostavaa ja inspiroivaa luettavaa kenelle tahansa. Niille, joita kuurous koskettaa henkilökohtaisesti, tämä kirja valaa uskoa siihen, että ahkeruudella ja sitkeydellä voi päästä pitkälle - kuuronakin. Liisa Kauppinen jos kuka on sen omalla esimerkillään osoittanut.
Asenteet kuuroutta ja kuurojen kykyjä ja mahdollisuuksia kohtaan ovat muuttuneet valtavasti niiden vuosikymmenten aikana, jolloin Liisa Kauppinen on tehnyt periksiantamattomasti ja rohkeasti työtä kuurojen oikeuksien puolesta niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Hän on uskonut alusta asti järjestöjen voimaan asioiden eteenpäin viemisessä, eikä syyttä. Kirjan keskeinen sanoma piilee mielestäni juuri siinä, että kuurojen ja muidenkin vammaisten tulee itse vaatia ja puolustaa omia oikeuksiaan, sillä vain he voivat ymmärtää omat erityistarpeensa ja niiden todellisen merkityksen. Tietoa on jaettava jatkuvasti esimerkiksi päätöksentekijöille, jotta viittomakielisten tarpeet osattaisiin huomioida uusia lakeja säädettäessä ja palveluja kehitettäessä. Eri asia on sitten se, halutaanko kuurojen ääntä oikeasti kuunnella...
Salla Fagerströmin Liisa Kauppisesta kirjoittama elämänmyönteinen elämäkerta on kiinnostavaa ja inspiroivaa luettavaa kenelle tahansa. Niille, joita kuurous koskettaa henkilökohtaisesti, tämä kirja valaa uskoa siihen, että ahkeruudella ja sitkeydellä voi päästä pitkälle - kuuronakin. Liisa Kauppinen jos kuka on sen omalla esimerkillään osoittanut.