Kirja-arvio: Anne Tynin Runo peilissä pisaroi -runokokoelma

Anne Tynin (s. 1966) Runo peilissä pisaroi -kokoelman runoissa odotetaan kevättä, muistellaan nuoruutta ja nautitaan yhteisestä elämästä. Säkeissä kuuluu ja näkyy eletty elämä - iloineen ja suruineen. Elämään mahtuu sekä arkea että juhlaa. Etsimme onnea ja rakennamme unelmaa. Elämä on hetkeen tarttumista ja paljosta luopumista, vaiko sittenkin ainaista odottamista? Arjessa rentoudutaan luonnossa tähtikaton alla ja pihasaunan varmoissa löylyissä – ja mummoillaan täydellä sydämellä.

Ihmisen koko elämänkaarelle sijoittuvat ja myös vuodenkiertoon asemoidut koskettavat ja lukijaansa lähelle tulevat säkeet ovat täynnä tunteita: kuplivaa iloa, roihuavaa rakkautta ja suurta surua. Kokoelman elämänmakuiset ja vahvasti visuaaliset runot vievät lukijansa keskelle elämää ja usein myös lähelle luontoa, kuten seuraavassa:

 "Haluan tuomen sirot,
mutta niin vahvat oksat.
Surujen painaessa taivun ja
huojun, mutten katkea.
Maailman myrskyissä
ja kaiken kuorman alla
selviän voittajana.
Haluan vahvat juuret,
sillä niiden ansiosta
pysyn pystyssä."


"Onni on sitä, että pipaa ei kiristä." 



Näin toteaa syntyperäinen Tampereen likka eräässä toisessa runossaan. Ja on siinä mielestäni ihan oikeassa. Onni kun voi löytyä pienistäkin asioista ja silloin tällöin vieläpä ihan yllättäen. Onnea voi kokea myös runoja kirjoittaessa ja lukiessa. Runo peilissä pisaroi -kirjan parissa vietin mukavia hetkiä miettien elämän ihanuutta ja arvaamattomuutta. Jos runot ovat lähellä sydäntäsi, lähde sinäkin elämänkulkua valaisevalle ja tunnerikkaalle runomatkalle tämän tuoreen kotimaisen kokoelman seurassa.

On hienoa, että harmaassa nojatuolissa on syntynyt juuri tällaisia runoja. Niiden kirjoittajalle esitän lämpimät kiitokseni saamastani arvostelukappaleesta.

Kustantaja: Mediapinta
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 68 s.