Yrsa Sigurdardóttir: Synninpäästö
 |
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019 Islanninkielinen alkuteos: Aflausn (2016) Suomentanut: Tuula Tuuva Sivumäärä: 367 s. |
Hyytävien teinisurmien sarja järkyttää Reykjavikissa
Teinityttö surmataan julmasti työpaikallaan elokuvateatterissa ja naamioitunut murhaaja raahaa hänet talvipakkaseen. Tytön ystävät saavat karmaisevia Snapchat-viestejä, joissa hän anoo armoa. Kun ruumis vihdoin löytyy, se on merkitty numerolla 2. Onko jossain uhri numero 1?
Rikostutkija Huldar tutkii numeromurhia, joissa tarvitaan myös lastenvalvoja Freyjan näkemystä. Freyjan epäilee heti, että kyse voisi olla koulukiusaamisesta. Kaksikon välejä hiertää eikä Freyja haluaisi olla tekemisissä Huldarin kanssa. Yhtä mieltä he ovat vain siitä, että totuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kuka on raakojen tekojen takana?
Kansainvälisesti menestyneen sarjan aikaisemmat, itsenäiset osat ovat Perimä ja Pyörre.
Oma arvioni: Ja taas matkasin rikosten jäljille Islantiin, joka kaikessa ankeudessaan tarjosi tälle hyytävän jännittävälle dekkarille aivan omanlaisensa miljöön. Yrsa Sigurdardóttir (s. 1963) on minulle uusi tuttavuus. Kirjan hahmogalleria oli minusta kiinnostavalla tavalla erikoinen. Se, että henkilöiden välillä oli jännitteitä, teki tarinasta tavallaan myös hauskan, vaikka rikokset olivat julmia ja niiden selvittäminen kaukana helposta.
Koulukiusaaminen on todella vakava ongelma myös oikeassa elämässä. Vaikka se ilmiönä tunnetaankin tänä päivänä jo huomattavasti paremmin kuin ennen, paljon on vielä tehtävää, jotta yksikään oppilas ei enää joudu kärsimään siitä. Utopiaako? Voi olla, mutta sellaisen tulevaisuuden haluaisin todellakin nähdä...
Synninpäästö on dekkari, jota voin suositella pohjoismaisen jännityksen ystäville.
Oma arvioni: Ja taas matkasin rikosten jäljille Islantiin, joka kaikessa ankeudessaan tarjosi tälle hyytävän jännittävälle dekkarille aivan omanlaisensa miljöön. Yrsa Sigurdardóttir (s. 1963) on minulle uusi tuttavuus. Kirjan hahmogalleria oli minusta kiinnostavalla tavalla erikoinen. Se, että henkilöiden välillä oli jännitteitä, teki tarinasta tavallaan myös hauskan, vaikka rikokset olivat julmia ja niiden selvittäminen kaukana helposta.
Koulukiusaaminen on todella vakava ongelma myös oikeassa elämässä. Vaikka se ilmiönä tunnetaankin tänä päivänä jo huomattavasti paremmin kuin ennen, paljon on vielä tehtävää, jotta yksikään oppilas ei enää joudu kärsimään siitä. Utopiaako? Voi olla, mutta sellaisen tulevaisuuden haluaisin todellakin nähdä...
Synninpäästö on dekkari, jota voin suositella pohjoismaisen jännityksen ystäville.