Anna Perho: Suorat sanat - Miten puhun asioista, joista mieluiten vaikenisin?

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 183 s.

Käytännön manuaali murjotuksen purkamiseen

Onko mielessäsi käymätön keskustelu? Pitäisi uskaltaa olla eri mieltä, sanoa suorat sanat? Antaa kriittistä palautetta tai vielä pahempaa vastaanottaa sitä? Pahoitella omaa käytöstä? Vaikeaa mutta ei mahdotonta.

Kirja opastaa miten ilma kotona ja työpaikoilla raikastuu, kun vaikeista asioista ei enää vaieta.

Anna Perho on toimittaja ja yritysvalmentaja, sekä yksi Suomen suosituimmista inspiraatiopuhujista. Hänen edelliset kirjansa Superarkea (2015) ja Antisäätäjä (2017) ovat muuttaneet jo tuhansien suomalaisten arkea parempaan suuntaan. 

Oma arvioni: Anna Perho pohtii uutuuskirjassaan, miksi meidän on niin vaikeaa puhua ongelmista ja usein vain toivomme niiden ratkeavan jotenkin itsestään. Me pelkäämme hankalia keskusteluja ja niihin liittyviä tunteita. Tämä käytännönläheinen ja selkeä manuaali opastaa meitä sanomaan suorat sanat silloin, kun niitä tarvitaan. Monelle on varmasti tuttua, että hankalissa vuorovaikutustilanteissa tuntee ikään kuin kutistuvansa, ja oma kelpaaminen askarruttaa. Pahimmillaan tämä johtaa itsemme ja omien tarpeidemme jatkuvaan vähättelyyn. Perho kuitenkin rohkaisee meitä kehittämään vuorovaikutustaitojamme. Tähän liittyen hän toteaa osuvasti näin:

"Ei kukaan ole ihmisihminen, kun pitäisi puhua jostain epämiellyttävästä, mutta fiksut opettelevat sellaisiksi. Antautuminen konfliktille ja vaikeille tunteille vie energiaa, mutta paljon vähemmän kuin niiden välttely."

Palautteen antaminen ja sen vastaanottaminen on taitolaji. On varsin todennäköistä, että vaikka sanansa asettelisi kuinka huolellisesti tahansa, ne tullaan tulkitsemaan syytöksiksi. Perhon mukaan tähän voisi auttaa ratkaisukeskeinen ajatus siitä, että jokaiseen ongelmaan sisältyy toive muutoksesta. Kirjan luettuani jäin miettimään, pitäisikö sittenkin luopua "hampurilaisten" tarjoilemisesta opiskelijoille. Ehkä kokeilen jatkossa myös jotakin muuta. Vaikka en voikaan olla varma, kuinka hyvin palaute lopulta menee perille. Toiset meistä omaavat kasvun asenteen ja toiset taas pitävät tiukasti kiinni muuttumattomuuden asenteesta. 

"Valittava asiakas on parhaimmillaan merkittäviä summia säästävä kehityskonsultti." 

Kunpa olisikin, mutta tunne on yleensä varsin kaukana siitä. Silloinkin, vaikka epäkohdista kertominen olisikin täysin asiallista ja oikeutettua. Vähätteleminen on tullut itselleni viime aikoina jälleen valitettavan tutuksi - ja vieläpä usealta taholta samaan aikaan.. Lisäksi myös erilaiset stereotypiat näyttävät "kukoistavan" sielläkin, missä niitä ei kuvittelisi olevan. Ole siinä sitten jämäkkä, kun puolustat omia oikeuksiasi, joita muut eivät edes näe. Olisi myös todella tärkeää oppia sanomaan entistä useammin ei. Miten tuon pienen sanan sanominen voikaan olla niin vaikeaa...

Haasteita siis riittää, mutta uskon, että tämän kirjan opeilla voin kehittyä entistä paremmaksi suorien sanojen sanojaksi - pienin askelin, mutta kuitenkin.  Kiitos Anna, että kirjoitit Suorat sanat.