Kirjaesittely: Minna Horowitzin ja Hannu Niemisen toimittama Viestintä kuuluu kaikille - Kansalaisten viestinnälliset oikeudet ja mahdollisuudet Suomessa
Aktiiviset ja asioista perillä olevat kansalaiset muodostavat demokratian perustan, joten viestinnälliset taidot ovat nyky-yhteiskunnassa keskeisiä kansalaistaitoja. Digitaalinen yhteiskunta mahdollistaa lähes rajattomat mahdollisuudet tuottaa ja kuluttaa erilaisia sisältöjä paikasta ja ajasta riippumatta kenelle tahansa. Tai niin ainakin tulisi olla, sillä meillä jokaisella on ominaisuuksiimme katsomatta myös viestinnällisiä oikeuksia. Meillä tulee olla pääsy tiedon äärelle ja tehdä sen pohjalta vapaasti omia valintojamme. Nämä oikeudet yhteiskunnan on meille turvattava. Viestinnällisten oikeuksiemme toteutuminen on kuitenkin riippuvaista yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista valtasuhteista ja laajemminkin tasa-arvoisuudesta. Siksi niihin ei pidä suhtautua itsestäänselvyyksinä. Niiden toteutumisen eteen on tehtävä koko ajan lujasti töitä. Digitalisaatioon liittyviltä uhilta ja epätasa-arvoisuuskysymyksiltä emme saa sulkea silmiämme.
Tässä monipuolisessa ja tuoreessa tietokirjassa viestinnällisiä oikeuksia lähestytään neljän keskeisen ulottuvuuden: pääsyn, saatavuuden, yksityisyyden ja dialogisuuden kautta. Asiantuntijoiden kirjoituksissa pohditaan muun muassa sitä, pääsevätkö ihmiset tasavertaisesti informaation äärelle ja onko heillä yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää sitä, kuinka vuorovaikutus viestinnässä toteutuu ja miten kansalaisten yksityisyyttä suojellaan. Teemoja tarkastellaan niin lainsäädännön, viranomaistoiminnan, kaupallisten toimijoiden kuin median käytön näkökulmistakin. Kirja osoittaa mainiosti, kuinka moninaisia ilmiöitä sekä viestintä että viestinnälliset oikeudet ovat. Ja yhteiskunnan jatkuva teknologinen kehitys pitää osaltaan huolen siitä, että kokonaisuus monimuotoistuu entisestään.
Minna Horowitzin ja Hannu Niemisen toimittama Viestintä kuuluu kaikille -teos on ensimmäinen kokonaisesitys viestinnällisistä oikeuksista ja niiden toteutumisesta maassamme. Kenties teoksen suurin kysymys kuuluukin: onko tietotiyhteiskunnaksi kutsuttu Suomi sittenkään näissä asioissa mallimaa? Ikävä kyllä maamme media- ja viestintäpoliittisissa ratkaisuissa näyttää korostuneen taloudelliset intressit kansalaisten viestinnällisen hyvinvoinnin kustannuksella. Aito vuoropuhelu kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä on paitsi dialogisuuden niin myös kansanvallan ytimessä. Sitä toivoisi esiintyvän nykyistä enemmän.
Tämä tärkeästä aiheesta kirjoitettu uutuuskirja on mielestäni suositeltavaa ja hyödyllistä luettavaa kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita viestinnällisistä oikeuksistaan ja haluavat olla mukana edistämässä niiden toteutumista yhteiskunnassamme. Viestinnän tulee kuulua kaikille – tulevaisuudessakin.