Kristina Ohlsson: Sairaat sielut

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Sjuka själar (2016)
Suomentanut: Outi Menna
Sivumäärä: 396 s.

Lukas katoaa jäljettömiin vähän ennen ylioppilaskirjoituksia. Kolmen viikon kuluttua hän palaa, mutta pahoin runneltuna, muistinsa menettäneenä ja henkitoreissaan. Kukaan ei tiedä mitä kahdelle muulle kadonneelle on tapahtunut. 

Kymmenen vuoden poissaolon jälkeen Lukas palaa Kristianstadin pikkukaupunkiin. Äitiä ja isää jännittää poikansa paluu ja naapuristossakin näkyy hermostunutta liikehdintää - mitä katoamisen aikaan oikeasti tapahtui? Lukas ei muista. Sitä ei usko naapurin Gunnar, jonka tytär katosi juuri samalla tavalla kuin Lukas, Fanny vain ei koskaan palannut. Lukas on yrittänyt olla ajattelematta menneisyyttä, mutta nyt on tullut aika ottaa selvää siitä mitä todella tapahtui.

Samaan aikaan Lukaksen kanssa palaa entisille kotikulmille David nuorikkonsa Annan kanssa. Anna ja David ovat ostaneet vanhan pappilan kodikseen ja kunnostavat sitä innoissaan uutta elämää varten. Annalle tapahtuu talossa varsin outoja asioita, jotka David panee väsymyksen ja herkän mielialan tiliin - mutta palava puu pihamaalla on merkki, joka on pakko ottaa tosissaan. Nimetön paha on odottanut varjoissa mutta nyt se on palannut.

Oma arvioni: Saa nähdä, tuleeko uni silmään ensi yönä - ei välttämättä ainakaan ihan heti. Tämä dekkarimuotoiseksi kauhuromaaniksi kuvattu kirja piti tiukasti otteessaan. Se tarjosi kerrassaan karmaisevan lukuelämyksen palavine puineen ja itsestään lukkiutuvine ovineen. Vaikka olen useaan otteeseen todennut, etten ole kauhukirjallisuuden ystävä, tästä kirjasta kaikkine kauheuksineen ja pelottavine pahuuksineen tykkäsin. Kyllä Ohlsson tietää, kuinka lukija koukutetaan. Aika osuva kirjavalinta pimeisiin syysiltoihin... Kovin herkille ja yksin asuville kirjojen kuluttajille en tätä teosta kuitenkaan suosittele.