Eira Mollberg: Villahousuhäpeä

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 360 s.

Koruton ja pysäyttävä kertomus palasiksi hajonneesta elämästä.

Eira Mollberg kertoo peittelemättömästi ajanjaksosta, jossa päivittäinen alkoholiriippuvuus ottaa ylivallan. Päihdekuntoutusten jälkeen hän palaa monen vuoden tauon jälkeen tuttuun venäläiseen nunnaluostariin. 

Viikot vierivät luostarin arjen keskellä ja elämä tuntuu ehyeltä. Villahousuhäpeän mosaiikkimaisesti pala palalta rakentuva tarina siirtyy assosioiden vuosista ja muistoista toisiin ja luo pakahduttavan selviytymistarinan. 

Oma arvioni: Dokumenttiromaanissaan Villahousuhäpeä Eira Mollberg kuvaa suorasanaisesti, mitä voi tapahtua, kun elämästä katoaa mielekkyys eikä tulevaisuutta ole näköpiirissä. Kokemus ulkopuolisuudesta on kirjassa vahvasti ja koskettavasti läsnä.

"Kun riittävän usein ja säännöllisesti joutuu pois läheisten normaalista vuorovaikutuksesta, ryhtyy automaattisesti uloskirjoittamaan itseään tavallisesta elämänmenosta. Tulee torjuvaksi ja epäluuloiseksi. Yliherkäksi ja liikahaavoittuvaksi. Moni hyvä ystävä joutuu kokemaan hylkäämisen. Uloskirjoitetusta tulee uloskirjoittaja. Hyljätystä tulee hylkääjä."

Vaikka alkoholinhuuruinen arki on rankkaa ja tilanne tuntuisi täysin toivottomalta, vaikeasta riippuvuudesta on mahdollista päästä irti. Sen viestin Mollberg haluaa mielestäni tällä omakohtaisella kirjallaan lukijalle antaa. Toivoa siis on. Apua voi löytää vaikkapa ortodoksisuudesta, psykoterapiasta tai taiteesta. Pääasia on, että löytää juomisen tilalle jonkin uuden "projektin". 

Teoksen kollaasimaisuus oli aluksi hieman hämmentävää, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän tästä ratkaisusta pidin, se sopi lopulta tähän romaaniin erinomaisesti.