Aura Nurmi (toim.): Voidaan puhua jossitellen

Kustantaja: Kosmos
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 43 s.

Voidaan puhua jossitellen on runokokoelma, jonka nuoret kirjoittajat tarkastelevat elämäänsä lyriikan keinoin. Toisille elämä on ikuista kevättä, toiset katsovat taivaalle vankilan pihalla. Aura Nurmi on koonnut yksiin kansiin nämä äänet, joilta liian usein suljemme korvamme.

Kokoelma on läpileikkaus suomalaisen runokentän nousevista ilmiöistä, spoken wordistä ja rap-lyriikasta, mutta esittelee myös perinteisempää nuorten kirjoittamaa runoutta.

Oma arvioni: Kirja täynnä puhuttelevaa runoutta. Moniäänisten tekstien keskeinen yhteinen sanoma on mielestäni nuorten halu saada elää kuin ihmiset. He katuvat hölmöilyjään, häpeävät tekojaan ja kaipaavat vapautta kulkea muuhunkin suuntaan kuin vastapäivään, johon vankilan pihalla liikkuessaan ovat tottuneet. Keskeisiä teemoja kokoelman runoissa ovat myös yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset. Ei ole helppoa tuntea olevansa aina se kummajainen, joka ei kuulu joukkoon. Seuraava katkelma Samuel Loimun kirjoittamasta Minä olen hirviö -runosta on tästä hyvä ja koskettava esimerkki, johon monen muunkin massasta poikkeavan ihmisen on varmasti helppo samaistua:  

”On vaikeaa olla sellerinvarsi perunapenkissä
se, jota ei oteta tosissaan keskustelussa
työhaastattelussa tai treffeillä.
Hirviö on helppo heittää pois sen jälkeen, kun
sillä on kiillotettu oma sädekehä, tai kun siitä on
puserrettu pari juorua työpaikan kahvipöytään.”

Tätä Aura Nurmen (s. 1988) toimittamaa runokirjaa voin suositella myös nuorille lukijoille. Kenties he voivat näiden runojen innoittamana löytää runojen kirjoittamisesta itselleen mieluisan tavan omien tunteidensa ja kokemustensa sanoittamiseen.  Omasta kokemuksestanikin voin todeta, että se toimii.