Kirja-arvio: Maria Susannan Kaikki nimeni

Maria Susannan (Susanna Poikela, s. 1976) toinen runokirja Kaikki nimeni on tarina parisuhteesta. Se on kokoelma rakkausrunoja, mutta runot eivät ole suoraviivaisia rakkaudentunnustuksia. Ne kertovat ennen kaikkea itsensä etsimisestä. Nuori itsenäinen nainen kysyy, kuka hän on. Vastauksia hän etsii toisten ihmisten, rakkauden ja läheisyyden kautta. Tavoitteena on rakastaa ja tulla rakastetuksi, koskettaa ja tulla kosketetuksi. 

  "Sydämessäni tuhannet nuput aukesivat
linnut kujertelivat käsivarsillani
vanhat tammet pesiytyivät toisiinsa.”

Rakastuminen on ihanaa, mutta rakastaminen on sekä helppoa että vaikeaa. Haikeutta tuo tietoisuus siitä, että onni on kuin haurasta lasia, joka voi rikkoutua kenties jo seuraavassa hetkessä - riippumatta siitä, onko se läsnä aidosti sydämessä vai pelkkänä haavekuvana mielessä. Siksi meiltä vaaditaan jatkuvasti resilienssiä eli kykyä sopeutua siihen, mitä meillä on ja mitä meiltä on otettu pois. Elämä on arvaamatonta kulkua erilaisissa rooleissa ensimmäisestä aamusta viimeiseen iltaan. 

"Elämä on niin lyhyt leikki
unen ja valveen rajalla.”

Kiitos kirjoittajalle tunnerikkaista runoista ja kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta. 

Kustantaja: Kulttuurivihkot
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 69 s. 

P.S. Arvioni Maria Susannan esikoisrunokirjasta voit lukea tästä.