Taina Kinnunen, Jaana Parviainen, Annu Haho & Mari Jolkkonen: Anmmatillinen kosketus - Kuinka tunnetyötä tehdään

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 150 s. 

Kosketuksella on suuri voima. Kunnioittava, läsnäoloa viestivä kosketus voi säilyä muistissa vuosikymmeniä. Vastaavasti myös huonot kokemukset jättävät syvän muistijäljen. 

Monessa ammatissa kosketus on keskeinen työväline, jota voi opetella hallitsemaan paremmin. Kosketuksella voi rauhoittaa, lohduttaa, suostutella, rohkaista ja piristää. Parhaimmillaan se palauttaa toivon ja luottamuksen kriisin keskellä. Koskettamisen taitoa tarvitaan paitsi hoitotyössä myös esimerkiksi opettajan ja poliisin tehtävissä sekä monissa muissa ammateissa. Se on myös turvallinen ja edullinen tapa parantaa asiakastyön laatua. Onneksi kosketustaitoja voidaan oppia ja opettaa.

Oma arvioni: Kirjassa käsitellään kosketusta tärkeänä osana tunnetyötä, kuten hoitajien, kuten esimerkiksi lähihoitajan, luokanopettajan, fysioterapeutin ja poliisin ammattia. Siinä on kysymys yhteyden luomisesta. Kosketus on syytä nähdä vahvana eleenä sekä hyvässä että pahassa. Hyvä kosketus ei koskaan vahingoita, vaan se on usein korjaavaa ja voimaannuttavaa. Asiakaslähtöisyys on oleellinen elementti myös eettisesti hyväksyttävässä kosketuksessa. Joku arvostaa lujaa kosketusta, koska se viestii hänelle varmuutta, mutta jollekin toiselle jo pienikin hipaisu saattaa aiheuttaa kipua. Kosketuksen tulisikin aina olla myös tilannekohtaista. Tunnetyötä tekeviltä ammattilaisilta edellytetään herkkyyttä ja kykyä kuulostella jokaista asiakasta ja sopeuttaa omaa toimintaansa sen mukaan.

"Kosketus kertoo siitä, miten ihminen huomioi toisen ihmisen ja asennoituu kohtaamaan hänet. Kohtaamisessa kosketuksen pitäisi antaa vaikutelma, että toinen on tärkeä ja tasavertainen ja että hänen yksityistä tilaansa kunnioitetaan."

Teoksessa ammatillista kosketusta tarkastellaan monimuotoisena työtaitona, jota opitaan itse asiassa läpi elämän. Sen opettamiseen tulisi kirjoittajien mukaan panostaa nykyistä enemmän - haasteitä tähän tuovat niin yhteiskunnan monikulttuurisuus kuin teknologian kehittyminenkin. Vaikka teknologia monissa asioissa hyödyksi ja avuksi onkin, toivon todella kirjoittajien olevan oikeassa:

”Mikään teknologinen ratkaisu ei tule koskaan korvaamaan toisen ihmisen fyysistä läsnäoloa.”

Itse näen teknologiavälitteisen kosketuksen oikeastaan sekä uhkana että mahdollisuutena. Otan tarvitsemani päivittäisen avun vastaan mieluummin aidolta ja välittävältä ihmiseltä kuin kylmältä koneelta, eikä robotti voisi missään tapauksessa ottaa fysioterapeuttini paikkaa. Sen sijaan olen iloinen monin nettipalveluiden kehittymisestä. Ne kun lisäävät omatoimisuuttani huomattavasti. Inhimillinen ja läsnäoleva kosketus on joka tapauksessa niin arvokas asia, että siitä kannattaisi ehdottomasti pitää kiinni. Kysymys onkin mielestäni pikemminkin sekä että -ajattelun omaksumisesta, kuin joko tai -jaotteluun jämähtämisestä. Kosketus on parhaimmillaan palkitsevaa, mutta ikävä kyllä ihanteet ja todellisuus eivät kuitenkaan aina kohtaa, jolloin kosketuskin voi olla todella kuormittavaa. Tutkijat peräänkuuluttavatkin yhteiskunnallista keskustelua muun muassa kosketuksen eettisistä ehdoista ja kosketuksen laaja-alaisesta merkityksestä hyvinvoinnillemme. 

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille tunnetyötä tekeville eri alojen ammattilaisille. Eikä sen lukeminen ole toki pahitteeksi muillekaan. 





Kommentit