Kirjaesittely: Riitta Konttisen Aino Sibelius
 |
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2019 Äänikirjan kesto: 22 h Lukija: Erja Manto |
Aino Sibeliuksesta (1871-1969) on puhuttu ja kirjoitettu useimmiten miehensä Jean Sibeliuksen kautta. Hänet on nähty ennen kaikkea vaimona ja kulttuurivaikuttajien sisarena ja tunnettujen vanhempien tyttärenä. Riitta Konttinen pyrkii Aino Sibelius -elämäkerrallaan antamaan Ainosta mahdollisimman laaja-alaisen kuvan, joka tekisi oikeutta naisen monipuoliselle lahjakkuudelle. Siinä kirjailija mielestäni onnistuikin hyvin, sillä kansakunnan ihannevaimona pidetystä Aino Sibeliuksesta tuli teoksen kautta esille monia muitakin puolia.
Janne kutsui vaimoaan "tunteiden taiteilijaksi". Aino olikin miehensä musiikin ihailija ja ymmärtäjä ja sävellystyön vankka tukija sekä taitava pianonsoittaja. Töitä hän teki niin puutarhassa, käännöstöiden parissa kuin tyttäriensä kotiopettajanakin. Huolia perheessä riitti, mutta Ainon järjestelmällisyyden ja tarkkuuden ansiosta rahahuolista selvittiin ja perheellä oli ruokaa. Sitkeästi nainen vastasi paljosta yksin miehensä ollessa pitkillä matkoilla ulkomailla ja omistautuessa tuhlailevasti taiteelleen. Terveysmurheista huolimatta Aino Sibelius eli pitkän elämän, jonka ihanuuteen kuuluivat musiikki, puutarha, lapset ja Janne - ja myöhemmin toki myös lastenlapset ja lastenlastenlapset.
Tunteiden kirjo oli tässä elämänmakuisessa elämäkerrassa vahvasti läsnä - oli iloa ja surua sekä kaipausta ja syvää rakkautta. Ainon kokemukset tulivat hienosti esille kirjassa olleen runsaan kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkintöjen kautta, jotka toivat hänet lähelle lukijaa. Niissä käsiteltiin arkisia asioita ja suuria kysymyksiä. Lähes sadan vuoden ajanjaksolle mahtui monia yhteiskunnallisia muutoksia sekä taide- ja kulttuurielämän vaiheita, joita kirjaolija lähestyi kiinnostavasti Aino Sibeliuksen henkilöhistorian kautta. Vaikka nimiä, vuosilukuja ja muita yksityiskohtia riitti, mielenkiintoni pysyi mainiosti yllä alusta loppuun.
Luulin lainaavani Aino Sibelius -elämäkerran e-kirjana, mutta kyseessä olikin äänikirja. Eipä haitannut, sillä Erja Manto oli mielestäni lukijana erinomainen. Olisi ollut toki mukava tutustua myös teoksen kuvamateriaaliin, joka tästä kuunnellusta versiosta luonnollisesti puuttui. Jos historia ja Aino Sibelius kiinnostavat, on tämä Riitta Konttisen kirjoittama teos minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen.
Janne kutsui vaimoaan "tunteiden taiteilijaksi". Aino olikin miehensä musiikin ihailija ja ymmärtäjä ja sävellystyön vankka tukija sekä taitava pianonsoittaja. Töitä hän teki niin puutarhassa, käännöstöiden parissa kuin tyttäriensä kotiopettajanakin. Huolia perheessä riitti, mutta Ainon järjestelmällisyyden ja tarkkuuden ansiosta rahahuolista selvittiin ja perheellä oli ruokaa. Sitkeästi nainen vastasi paljosta yksin miehensä ollessa pitkillä matkoilla ulkomailla ja omistautuessa tuhlailevasti taiteelleen. Terveysmurheista huolimatta Aino Sibelius eli pitkän elämän, jonka ihanuuteen kuuluivat musiikki, puutarha, lapset ja Janne - ja myöhemmin toki myös lastenlapset ja lastenlastenlapset.
Tunteiden kirjo oli tässä elämänmakuisessa elämäkerrassa vahvasti läsnä - oli iloa ja surua sekä kaipausta ja syvää rakkautta. Ainon kokemukset tulivat hienosti esille kirjassa olleen runsaan kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkintöjen kautta, jotka toivat hänet lähelle lukijaa. Niissä käsiteltiin arkisia asioita ja suuria kysymyksiä. Lähes sadan vuoden ajanjaksolle mahtui monia yhteiskunnallisia muutoksia sekä taide- ja kulttuurielämän vaiheita, joita kirjaolija lähestyi kiinnostavasti Aino Sibeliuksen henkilöhistorian kautta. Vaikka nimiä, vuosilukuja ja muita yksityiskohtia riitti, mielenkiintoni pysyi mainiosti yllä alusta loppuun.
Luulin lainaavani Aino Sibelius -elämäkerran e-kirjana, mutta kyseessä olikin äänikirja. Eipä haitannut, sillä Erja Manto oli mielestäni lukijana erinomainen. Olisi ollut toki mukava tutustua myös teoksen kuvamateriaaliin, joka tästä kuunnellusta versiosta luonnollisesti puuttui. Jos historia ja Aino Sibelius kiinnostavat, on tämä Riitta Konttisen kirjoittama teos minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen.