Hanna Kivisalo: Hyvän jälki
 |
Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2019 Sivumäärä: 109 s. |
Hyvän jälki, 65 kirjoitusta lapsena olemisesta, vanhemmaksi kasvamisesta ja itsensä muistamisesta sekä säilyttämisestä silloin, kun ei aikuisuuden kiireiltä ehdi edes istahtaa.
Hyvän jälki on koskettava, rehellinen kirja hyvän etsimisestä ja löytämisestä arjen keskeltä. Hyvän jäljessä armo on kouriintuntuvaa ja vaikeista asioista kirjoitetaan taitavasti ja kunnioittaen. Lyhyissä teksteissä tehdään pitkiä matkoja sisimpään ja takaisin. Niissä palataan polvet naarmuilla, mutta mieli kevyempänä ja valmiina rakastamaan elämää juuri sellaisena kuin se on.
Hyvän jälki on koskettava, rehellinen kirja hyvän etsimisestä ja löytämisestä arjen keskeltä. Hyvän jäljessä armo on kouriintuntuvaa ja vaikeista asioista kirjoitetaan taitavasti ja kunnioittaen. Lyhyissä teksteissä tehdään pitkiä matkoja sisimpään ja takaisin. Niissä palataan polvet naarmuilla, mutta mieli kevyempänä ja valmiina rakastamaan elämää juuri sellaisena kuin se on.
Jos sanoilla voisi halata, tämä olisi se kirja!
Oma arvioni: Hanna Kivisalon (s. 1983) esikoiskirja on osuvasti omistettu jokaiselle, joka on jonkun vanhempi ja jokaiselle, joka on jonkun lapsi. Se on kirja, joka on täynnä kauniita sanoja lapsiperheen arjesta iloineen ja suruineen. Kirjan lyhyet kirjoitukset rohkaisevat äitejä tyytymään olemaan riittävän hyviä äitejä täydellisen epätäydellisissä kodeissaan. Virheitä ei kannata pelätä, sillä ihan kaikki osaavat niitä tehdä.
”Riittämisen pohtiminen on merkki siitä, että välittää, yrittää ja haluaa tehdä parastaan. Jos katselet itseäsi riittämisen näkökulmasta, huomaat, että olet tehnyt kaiken, mikä tällä hetkellä on lähtökohdistasi mahdollista.”
Myös jokainen lapsi ansaitsee vanhemmiltaan luvan olla epätäydellinen. Tämä on tärkeää, sillä Kivisalon mukaan maailmaa parannetaan yksi lapsi kerrallaan - hyvän jälki häneen jättäen:
”Hyvän jälki jää lapseen ikuisiksi ajoiksi, se painuu niin kuin kosketus ihoon, menee läpi ja alle. Hyvän jälki tekee itselleen leposijan ihonlämpimään, keinuu siellä kehdossa, kylmyydeltä suojassa.”
Tämä paikoin jopa runollisen kauniisti kirjoitettu kirja on kuin ylistyslaulu äideille, noille tosielämän viitattomille supersankareille, joille tekisi hyvää lähteä aina välillä passiivilomalle.
”Ihminen on uniikki, mutta ei ainoastaan ulkoisesti. Hän on punos persoonallisuutta ja elämäntarinaa, löydettyä ja löytämätöntä lahjakkuutta. Hän on vahvuuksia ja heikkouksia, mielikuvia siitä, miten ihanaa olisi, jos vaan uskaltaisi…”
Hyvän jälki on upea kirja, joka tarttuu lukijaa kädestä, taputtaa olalle tai halaa, jos halausta kaipaat. Se kehottaa sinua lempeästi pysähtymään hetkeksi hektisen arjen keskellä. Kaikkea ei tarvitse tehdä juuri nyt. On lupa vain istua ja ihmetellä maailmaa vaikkapa lapsen silmin. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi kaikille pienten lasten äideille, mutta uskon sen jättävän hyvän jäljen myös kaikkiin meihin aikuisiin, jotka olemme yhä jonkun lapsia.