Jari Salonen: Kuokkavieraat
 |
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016 Sivumäärä: 368 s. |
Lauttalan pikkukaupungissa järjestetyt mahtihäät saavat odottamattoman käänteen, kun morsian ryöstetään oikeasti. Samoihin aikoihin seudulla tapahtuu kaksoismurha. Pellon laidasta löytyy traktori, jonka lähistölle on ammuttu vanhempi mies ja nuori nainen. Kolmas ampujan uhreista on nuorukainen, joka makaa henkihieverissä. Mutkikkaita tapauksia alkaa tutkia Keskusrikospoliisin kaiken nähnyt komisario Jukka Zetterman.
Rouhean koukuttava sarjan avaus esittelee sympaattisen dekkarisankarin, joka taistelee paitsi rikoksia myös ikääntymisen haasteita vastaan.
Oma arvioni: Kun aloitin kirjan lukemisen, minulle tuli vahva tunne siitä, että tässä on jotakin tuttua. Ja olihan siinä: Zetterman. Olen nimittäin lukenut aiemmin yhden Zetterman -dekkarin, eli sarjan kolmannen osan, ja nyt oli siis käsissäni kyseisen kirjasarjan avausosa. Kuokkavieraat oli hidastempoista ja leppoista luettavaa. Jos etsit dekkaria, jossa väkivallalla ei mässäillä, vaikka ruumiita tuleekin, tässä on yksi ihan kelpo vaihtoehto.
Itselleni tämä kirja valikoitu luettavaksi Helmet-lukuhaasteeseen liittyen, kun piti löytää kaksi kirjaa, joiden nimet ovat mahdollisimman samankaltaiset. Valitsin Kuokkavieraita ja sen pariksi tämän Kuokkavieraat. On hauskaa huomata, kuinka eri tyylilajeja edustavilla ja ihan eri aiheita käsittelevillä kirjoilla voi olla niin samanlaiset nimet.
Oma arvioni: Kun aloitin kirjan lukemisen, minulle tuli vahva tunne siitä, että tässä on jotakin tuttua. Ja olihan siinä: Zetterman. Olen nimittäin lukenut aiemmin yhden Zetterman -dekkarin, eli sarjan kolmannen osan, ja nyt oli siis käsissäni kyseisen kirjasarjan avausosa. Kuokkavieraat oli hidastempoista ja leppoista luettavaa. Jos etsit dekkaria, jossa väkivallalla ei mässäillä, vaikka ruumiita tuleekin, tässä on yksi ihan kelpo vaihtoehto.
Itselleni tämä kirja valikoitu luettavaksi Helmet-lukuhaasteeseen liittyen, kun piti löytää kaksi kirjaa, joiden nimet ovat mahdollisimman samankaltaiset. Valitsin Kuokkavieraita ja sen pariksi tämän Kuokkavieraat. On hauskaa huomata, kuinka eri tyylilajeja edustavilla ja ihan eri aiheita käsittelevillä kirjoilla voi olla niin samanlaiset nimet.