Virpi Hämeen-Anttila: Paino - Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 232 s.

Rakastetun kirjailijan omakohtainen, avoin kuvaus elämän mittaisesta kamppailusta painon kanssa.

Kun pieni tyttö kuulee vakavasta selkäsairaudestaan, suhde omaan kehoon muuttuu. Hän ajautuu vuosikausiksi lihomisen ja laihduttamisen kierteeseen.

Ylipainoa, ruokaa, liikuntaa ja kehonkuvaa käsittelevässä omaelämäkerrallisessa teoksessa lihavuus nähdään sisältäpäin. Samalla pohditaan sen psyykkisiä ja kulttuurisia syitä sekä kaivetaan esiin myrkyllisiä asenteita, joita media, some ja jopa terveydenhoito pitävät yllä.

Väliin rankkojenkin aiheiden käsittelyä leikkaa kirjailijan lämpimän humoristinen piirroskuvitus. Puhuttelevan teoksen ydinsanomaksi nousee oman kehon ymmärtäminen ja hyväksyminen.

Oma arvioni: Vaikka nykyään puhutaan entistä enemmän keventämisestä ja terveestä elämästä laihduttamisen ja laihtumisen sijaan, ihmiskehon ihanne on silti pysynyt pitkälti ennallaan.

"Ihmisihanne on edelleen nuori, kaunis, pitkä, hoikka, trimmattu, kammattu, puunattu, vaaleaihoinen mutta ruskettunut ja vailla fyysisiä vikoja ja vammoja."

Hämeen-Anttilan mukaan lihava ihminen on siis tuon ihanteen vastakohta - jotain, mitä ihmiset eivät halua olla. Lihavuuden pelko synnyttää syömishäiriöitä, vihaa ja torjuntaa lihavia ihmisiä kohtaan. Lihavuus altistaa syrjinnälle, nolaamiselle, kiusaamiselle samalla, kun hoikat ovat ihailtuja ja sosiaalisesti suosittuja. Lihavuus aiheuttaakin helposti alemmuutta, toiseutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Valitettavaa on, että usein vasta yksilön laihtumisen myötä hänen persoonansa aletaan nähdä läskin alta. Omien kokemustensa pohjalta kirjailija haluaa aiheellisesti korostaa sitä, ettei painoindeksitaulukko ole ihmisen terveyden ehdoton mitta. Näin ollen on myös kohtuutonta olettaa, että lihavuus olisi aina ja joka paikassa ongelma -  vaikka terveydenhuollossakin näin edelleen varsin helposti tunnutaan ajateltavan.

"Jos ne, joiden kehot ovat erilaisia, eivät koskaan uskalla lähteä lenkille, kuntosalille, uimahalliin, kylpylään tai rannalle, ihmiset eivät koskaan totu siihen, että on olemassa kaikenlaisia kehoja. Erilaisten pitää näkyä, jotta erilaisuus hyväksyttäisiin."

Tästä olen  kirjailijan kanssa täysin samaa mieltä. Tuntuu muutenkin uskomattomalta, kuinka paljon samaistumispintaa tästä kirjasta löysin, vaikka minua ei olekaan koskaan määritelty virallisesti "liikalihavaksi" enkä ole kertaakaan ollut edes dieetillä. Minun ei-toivottu ominaisuuteni, synnynnäinen liikuntavamma, on kuitenkin lihavuuden tapaan näkyvä ominaisuus, johon liittyy monia ennakkoluuloja ja lihavien ohella myös vammaiset kohtaavat usein vihapuhetta.

"Viha ei ruoki, voimista, syleile ja luo uutta, vaan torjuu, rankaisee, hyökkää ja tuhoaa."

Virpi Hämeen-Anttila tosiaan tietää, mistä hän kirjoittaa. Tässä omaelämäkerrallisessa teoksessaan hän  puhuu suoraan ja kaunistelematta myös vaikeista asioista ja osallistuu kokemustensa tuomalla viisaudella lihavuuskeskusteluun. Hän osoittaa koskettavasti, että ylipainoisuudessa on kyse paljon muustakin kuin liiasta syömisestä ja liian vähäisestä liikkumisesta. Jotta jokainen ihminen voisi hyväksyä itsensä ja kehonsa, hän ansaitsisi tulla nähdyksi ja kohdelluksi ennen kaikkea ihmisenä, eikä esimerkiksi ensisijaisesti  ylipainoisena tai vammaisena. 

Kirja on kirjoitettu arvokkaaksi vertaisavuksi kaikille painonsa kanssa kamppaileville. Luulenpa, että varsin moni voi löytää itseään myös kirjassa esiintyvästä sympaattisesta piirroshahmosta. Ehkä kirjassa kuvattu pitkä ja mutkikas tie sinuksi oman kehon kanssa saa ainakin osan lukijoista miettimään, onkohan rankan laihdutuskuurin aloittaminen sittenkään viisasta... Suosittelen tämän kirjan lukemista lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille painoon tai muihinkaan yksittäisiin ominaisuuksiin katsomatta.