Jussi Nikkilä: Näyttelijä

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 260 s.

Haave on toteutunut. Kertoja on päässyt teatterikouluun ja hänestä on tullut näyttelijä. Hän on näytellyt elokuvissa ja teatterissa, ihmiset ovat tunnistaneet hänen kasvonsa kadulla. Mutta nyt roolit ovat loppuneet ja hän on jäänyt kotiin hoitamaan pientä tytärtään. 

Päivät toistuvat samankaltaisina, kertoja yrittää purkaa epäonnistumisen tunnettaan kirjoittamalla, mutta mitä enemmän hän muistelee mennyttä, sitä voimakkaammin hänestä alkaa tuntua, että hän on menettänyt jotain, mitä ei voi saada enää koskaan takaisin.

Jussi Nikkilän esikoisromaani on kaunistelematon kuvaus itsensä kadottamisesta ja ulkopuolisuudesta...

Oma arvioni: Kertoja oli välillä sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti eksyksissä. Ja niin olin tavallaan minäkin, sillä mietin pitkään, miten tähän kirjaan pitäisi suhtautua: onko kysymys puhtaasta fiktiosta, autofiktiosta vai niiden yhdistelmästä. Päädyin lopulta lukemaan tämän kirjan näyttelijä-kirjailijan kirjoittamana esikoisromaanina eli kaunokirjallisena tuotoksena. Tulkitsen tämän kerroksellisen tarinan olevan osittain parodiaa ja näyttelijän työstä ja kirjan kirjoittamisesta iloineen ja suruineen. Nikkilä kuvaa taitavasti sekä ihmisenä että näyttelijänä olemisen ja kasvamisen kipupisteitä työttömäksi joutuneen näyttelijän ja pienen tytön isän kokeman ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen läpi. Tekstissä on aistittavissa paljon  jopa eksistentiaalista tuskaa. 

"Miksei kukaan koskaan sanonut, että älä ala näyttelijäksi, se tekee sinut onnettomaksi. Äläkä varsinkaan rakastu näyttelijään, se tekee sinut vieläkin onnettomammaksi. Ja miksei kukaan sanonut, että älä hanki lapsia näyttelijän kanssa, varsinkaan jos olet itse näyttelijä, joudutte olemaan hirveästi poissa sen lapsen luota. Paitsi jos olet työtön. Mutta silloin olet yhtä kaikki tyytymätön, ja koska olet näyttelijä, ajattelet vain itseäsi ja sitä ettet kelpaa. Tarvitset huomiota, tarvitset tunnustusta, eikä mikään uimahallireissu ihanan pienen tyttäresi kanssa voi korvata sitä vaikka uskottelisit niin itsellesi. Eikä näyttelijä ole näyttelijä jos hän ei näyttele. Mitä hän on? Ei mitään. Häntä ei ole olemassa." 

Tämän kirjan luettuani ajattelen entistä enemmän heitä, joilla ei nyt koronakriisin vuoksi ole töitä. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kyllä tästä vielä noustaan, ja pian kulttuurielämäkin kukoistaa taas elävän yleisön edessä. 


Kommentit